Blogi: Timo Vihavainen, la 20.10.2018 22:36

Sallitut ajatukset

Sallitut ajatukset

 

Minulla on musta kangaskassi, jossa pahaenteiset sanat: ”Luen kiellettyjä kirjoja”.

Minun puolestani vastaantulijat saavat kaikin mokomin arvailla, onko tuote peräisin fasistisen internationaalin suomalaisesta etäispesäkkeestä vai peräti sen maanalaisesta päämajasta, joka lienee jossakin römpsänperällä tai ehkä Hevon kuusessa.

Koska moni nyt ei kuitenkaan millään pysty arvaaman oikein ja asia saattaa häiritä mielenrauhaa, autan vähän ja totean, että kassi on Kansalliskirjaston myymä. Sen valmistuttamisella on ilmeisiä yhteyksiä johtajan, Kai Ekholmin väitöskirjatyöhön, joka käsitteli kirjojen kieltämistä Suomessa.

Se, että kirjojen kieltäminen on niin ilmiselvä rikos avoimen yhteiskunnan perusperiaatteita vastaan, on nykyään kaikesta päätellen kovin monille aivan käsittämätön asia, kertoo aikakaudesta jotakin tärkeää.

Emme enää elä kilpailevien totuuksien tai siis tulkintojen aikaa, jolloin se osapuoli, jolla oli varaa luopua sensuurista, osoitti jo sillä olevansa vahvoilla. Se taas, joka tavalla tai toisella esti pääsyn vääränlaisten tekstien ääreen, kertoi itse asiassa suoraan, ettei se kestänyt kritiikkiä.

Noita tekstejä piiloteltiin lukijalta monin tavoin, sekä suoraan kieltämällä ja pyyhkimällä, uudelleen ”toimittamalla” uusiin olosuhteisiin sopiviksi, jättämällä kääntämättä tietyille kielille, rajoittamalla painoksia ja sijoittamalla ns. erikoissäilytykseen.

Mutta ei se tähänkään pysähtynyt. Totalitaarinen koneisto oli ovela. Siellä tiedettiin erinomaisesti, että oikein asennoituneiden alamaisten ja hännystelijöiden silmissä kaikkein häpeällisimmätkin työt voitiin saada näyttämään sankarillisilta ja sensuroijiksi voitiin osoittaakin vastapuoli.

Niin, sensuuri. Sellainenkin kuului kommunismia rakentavan maan arsenaaliin. Sillä voitiin tehdä paljon pahaa, mikäli estettiin ihmisiä pääsemästä oikeiden tietojen ja ajatusten ääreen.

Mutta voitiinhan sillä tehdä paljon hyvääkin. Ajatellaanpa nyt sitä, että kommunismia rakentavan maan käytössä olivat myös tykit ja konekiväärit. Pitäisikö nekin hävittää?

Vai olisiko nyt ymmärrettävä se alkeellinen perusasia, että välineen hyvyys tai pahuus riippui vain ja ainoastaan siitä, mihin sitä käytettiin.

Kuka sitä paitsi sensuroi ja mitä? Objektiiviset laskelmat osoittivat, että informaatiovirta kapitalismin ja imperialismin valtakunnasta neuvostojen maahan oli moninkertainen verrattuna siihen virtaan, joka kulki päinvastaiseen suuntaan.

Rajan sillä puolen ei siis uskallettu julkaista sitä, mitä tällä puolen julkaistiin.

Muistelen, että tämä argumentti meni joskus 1970-luvulla (?) kaupaksi kuin siimaa. Merkittäviltä älyköiltä jäi ottamatta huomioon, että (informaatio)virta rautaesiripun läpi lännestä itään oli kyllä vuolas, mutta siinä oli verkko, joka järjestelmällisesti esti kaikkien suurten kalojen pääsyn…

Arvostettu opettajani Osmo Jussila pilkkasi julkisesti tätä silmänkääntötemppua ja sai sitten virallisen neuvostovastaisen polttomerkin. Sellaisen kanssa eläminen ei välttämättä ollut helppoa, sillä jokainen ymmärsi, että kaikki hyvä, mikä tässä maailmassa oli mahdollista, toteutui Neuvostoliiton ansiosta, suoraan tai välillisesti.

No, kylmän sodan jälkeen saavuttiin sitten yksinapaiseen maailmaan, mikä monen mielestä tarkoitti sitä, ettei ainoalla oikealla ideologialla ollut enää mitään kilpailijaa. Niinpä sensuurin välttämisessäkään ei enää ollut mitään mieltä. Kukapa sitä saattoi enää hyötyä? No ne ihmiskunnan viholliset tietenkin…

Avoimen yhteiskunnan teoreetikot olivat uskoneet, että pitkälle kehittyneen työnjaon yhteiskunnassa ei enää merkitsi mitään, kannattiko joku tuotteen valmistamisen prosessiin osallistuneista tiettyä uskonnollista tai poliittista näkemystä, puhumatta siitä, minkä värinen hän oli tai mitä kieltä puhui. Jokainen näkisi omin silmin, että sellaiset erottelut olivat aivan irrelevantteja. Niinpä suvaitsevaisuus olisi rajatonta.

No, tässähän sitä nyt ollaan, primitiivisen oikeaoppisuuden ja totisen bigoterian valtakunnassa, jossa poliittiset leimakirveet heiluvat ja kaikenkarvaisia boikotteja ja kieltoja tehtaillaan kilpaa.

Eipä olisi uskonut.

Joskus tuntuu jopa hieman uskalletulta kantaa sellaista kassia, jossa lukee ”Luen kiellettyjä kirjoja”. Sehän merkitsee suunnilleen samaa kuin ”Ajattelen vääriä ajatuksia”.

Mieleeni ei toki ole hetkeksikään tullut, että jättäisin kassin ullakolle ja yrittäisin esiintyä mahdollisimman oikeaoppisen näköisenä. Se tuntuisi jo kovin idioottimaiselta ja sitä se olisikin. Väärien ajatusten tutkisteleminen on mielipuuhaani. Siinä sitten tarvitaan myös kirjallisuutta aina Hitlerin Taistelusta raamattuun ja Marxin ja Engelsin teoksiin.

Sallittuahan se on. Vielä. Mutta avoin yhteiskunta ei ole mikään itsestäänselvyys. Siitä voi vakuuttua katsellessaan, miten pontevasti hyödyttömät idiootit yrittävät estää heille vastenmielisten ajatusten esittämistä. Amerikkalaiset yliopistot ovat esimerkki siitä, mitä meillä on edessä. Ja onhan tätä nähtävänä jo tässä ja nyt.

Minä siis kyllä aion kantaa kassiani. Ehkäpä sen sijaan ne henkilöt, jotka haluavat briljeerata ainoan oikean opin edustajina, voisivat kirjoittaa kassiinsa tai paitaansa: ”Luen vain sallittuja kirjoja”.

Itse asiassa se kyllä on heillä jo otsaan kirjoitettuna, kuten venäläinen sanoo. Это у них на лице написано.

Ja voihan sen saman asian ilmaista myös vaikkapa kantamalla paidassaan Che Guevaran kuvaa tai jotakin muuta korkeasta älykkyydestä todistavaa fetissiä. Todistuksia kyllä tarvitaan.

 

Timo Vihavainen la 20.10. 22:36

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Miestenpäivä

ma 19.11. 21:31

Entropia kasvaa

la 17.11. 23:54

Muistoja Saksasta

pe 16.11. 23:34

Teatteri-ilta Moskovassa

ke 14.11. 23:17

Harmaa eminenssi

ti 13.11. 23:09

Muistoja lännestä

ma 12.11. 23:09

Mitä maailma ajattelee?

su 11.11. 01:10

Jätkäsaari

pe 09.11. 23:56

Erikoinen neitsyt

to 08.11. 22:28

Ätläke

ke 07.11. 23:21

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Metsien haravoimisesta Suomessa

ma 19.11.2018 21:30

Jukka Hankamäki

Kulttuuriministeriö kouluttaa lapsista kavaltaja-agentteja

ma 19.11.2018 21:33

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

GCM maan myynti vai maanpetos?

ma 19.11.2018 21:34

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Maahanmuutto ratkaisee ongelmat?

ti 20.11.2018 11:44

Olli Pusa

Vertailu Obama Trump

ma 19.11.2018 17:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Siperia opettaa myös HS-Pravdaa

ti 20.11.2018 16:39

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Miestenpäivä

ma 19.11.2018 21:31

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40