Iltalehti hehkutti sukupuolenvaihdosleikkauksen tuloksia kertoessaan "onnellisesta Laurasta", joka on käynyt läpi leikkauksen miehestä naiseksi ja jonka "keho vastaa nyt kokemusta omasta sukupuolesta". Tulosta ei kuulemma erota "syntymässä saadusta".

Iltalehti hypetti kuvatekstissään "miehestä naiseksi -leikkauksen olevan helpompi kuin naisesta mieheksi -leikkauksen" ja jalkovälissä olleiden "väärien sukupuolielimien" poistamisen jälkeen "Lauran" nauttineen elämänsä parhaasta seksistä.

”Kaikki seksikumppanini ovat sanoneet, ettei ikinä uskoisi, etten ole fyysisesti syntynyt naiseksi", transnainen uskottelee Iltalehdelle.

On merkille pantavaa, että myös toisessa melko tuoreessa Iltalehden artikkelissa kehuskellaan toisella vastaavalla leikkauksella jonka tulosten väitetään saaneen Billien "maailman mullistumaan" ja "räjäyttämään hänen tajuntansa".

Jutussa annetaan ymmärtää, että lopputulos olisi parempi kuin alkuperäinen, luonnollinen ja terve alkutila.

Viime päivät valtamedia on hihkunut pesäpallon viisinkertaisen Suomen mestarin, Lapuan Virkiää edustaneen, pesisuransa 30-vuotiaana lopettaneen Paula Salorannan "hurjasta muutoksesta" kertovista kuvista sekä "pimeistä hormoneista", joilla hän aloitti "sukupuolenkorjausprosessin".

Siitä, miten Paulasta tuli Alexander ja hänen "elämästä väärässä kehossa" on ilmestynyt viikko sitten kirja nimellä "Rohkeudesta olla minä", jota kuvataan "rehelliseksi tarinaksi transsukupuolisuudesta".

Iltalehden mukaan "kaikki naiselliset piirteet ovat lähteneet – ne mitkä voi lähteä ilman kirurgin veistä, kertoo sukupuoltaan korjaava ex-pesistähti Alexander Saloranta".

Vaikka todellisuudessa sateenkaarilippujen heiluttamisen ja pride-marssien ulkopuolella nämä transsukupuoliset henkilöt kärsivät todellista tuskaa, uutissivustot ovat täynnä asenteellisia ja gender-ideologiaa ihannoivia tarinoita sukupuoltaan "korjanneista", joiden radikaalia sukupuolen muutosprosessin läpikäymistä ylistetään ja ihastellaan vuolaasti. Samalla sivuutetaan täysin se tosiasia, että biologiaa ja geenejä ei voi muuttaa ja että vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttö ja sukupuolielinkirurgia ovat tuhoisia ja aiheuttavat peruuttamatonta vahinkoa.

Valtamedialla on tarkoitushakuinen rooli luonnottomuuden ja erilaisten perversioiden äänitorvena. Se on taipunut seksuaalisten vääristymien normalisointia ajavan, seksuaalivähemmistöjen lobbausjärjestön, SETA:n ideologis-poliittisten tavoitteiden painostamana.

Mainostaessaan ristiriitaisia tuntemuksia omasta biologisesta sukupuolesta kokevia henkilöitä "elämänsä mannekiineiksi", poliittis-ideologista gender-propagandaa suoltava valtamedia väittää tunteisiin vetoavalla tavalla "väärässä sukupuolessa elävien" henkilöiden esimerkiksi jo pikkulapsena mieltäneen itsensä homoseksuaaleiksi tai pohtineensa omistavan vastakkaisen sukupuolen aivot.

Oikeutusta dramaattiselle ja peruuttamattomalle sukupuolenvaihdosleikkaukselle yritetään perustella usein vääristyneen kehonkuvan kokeneen turhautumisella omaan sukupuoleensa sekä henkilön harkitsemalla itsemurhalla.

Vastakkaiseksi sukupuoleksi muuttumista hormonien ja leikkausten avulla kaupitellaan normaalina hoitotoimenpiteenä - "askelina kohti omaa, todellista itseään" - ainoana oikeana vaihtoehtona "sukupuolisuuden monimuotoisuuden nimessä".

Iltalehden tapauksessa yritys on maalata transsukupuolisuudesta ja sukupuolenvaihdoksen jälkeisestä elämästä ruusuista kuvaa, jossa "Laura" alkoi vaan "hiljalleen elämään arkea naisena".

Niin ikään ex-huippu-urheilija Salorannan "tukahdutettu transsukupuolisuus" on nyt tipotiessään.

Sukupuoliristiriidasta kummunneista syömishäiriöstä, ranteiden viiltelystä ja muista henkisistä ongelmista "ei ole nyt merkkiäkään":

"Puhelimessa juttelee rauhallisesti Postin iltavuoroon valmistautuva mies."

Olemme muutamana viime vuonna "yht'äkkiä huomanneet", että tuhansittain lapsia on "syntynyt väärään ruumiiseen". Tästä ideologisesta päätelmästä eri mieltä olevia lääkäreitä, psykiatreja ja tutkijoita on pakotettu uhkailemalla vaikenemaan: LGBT-aktivistien mukaan ne, jotka eivät puolla tätä uutta ideologiaa, ovat ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia. Meille uskotellaan, että ollaksemme myötätuntoisia, meidän on luovutettava nämä lapset kirurgisiin operaatioihin ja että kastraatiot ja rinnanpoistoleikkaukset ovat hengenpelastavia hoitoja.

Lapset kärsivät aina eniten tästä seksuaalivallankumouksen mielettömyydestä, jolle yhteiskunta on antanut siunauksensa.

Onkin vaikea liioitella sitä pelon määrää, mitä tällaiset tapaukset luovat vanhempien sydämiin, jotka näkevät tämän vaarallisen ideologian myrkyttävän heidän lapsensa. Vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttö, joita seuraa usein molempien rintojen poisto ja kastraatio, kun lapset silvotaan loppuiäkseen ja perheet tuhoutuvat.

Transhullutus on viety jo astetta pidemmälle Britanniassa ja lapsia voidaan viedä heidän vanhemmiltaan.

Iso-Britannian hallitus on hiljattain ottanut lapsia pois vanhemmilta, jotka eivät hyväksy heidän lapsiensa päätöstä vaihtaa sukupuoltaan.

Aiemmin tänä vuonna Brittiläisen Kolumbian provinssissa Kanadassa korkeimman oikeuden tuomari päätti, että 14-vuotiaalla tytöllä oli oikeus antaa suostumus siihen, että hän saa hormoniruiskeita vaihtaakseen sukupuoltaan ilman vanhempiensa suostumusta. Isän mukaan hänen lapsensa ei vielä ymmärrä niin sanotun "hoidon" riskejä ja hän halusi viivästyttää injektioita siihen asti kunnes lapsi pystyisi täysin ymmärtämään mahdolliset haitat.

Mikä järjettömintä - tuomari totesi tuomiossaan, että jokainen yritys saada lapsi luopumaan näiden "hoitojen" jatkamisesta "katsotaan perheväkivallaksi" perheoikeuslainsäädännön nojalla (Family Law Act).

Tämä tarkoittaa siis sitä, että tämä ei suinkaan ole viimeinen tällainen tapaus - hallitus ryhtyy toimiin varmistaakseen, että lapset voivat yrittää sukupuolen vaihdosta heidän vanhempiensa toiveiden vastaisesti.

Transseksuaalitarinoita syntyy kuin sieniä sateella, ja entistä monimutkaisemmaksi elämä muuttuu, kun esimerkiksi transsukupuolisessa perheessä lapsi haluaa vaihtaa sukupuoltaan.

Siitä todiste on Iso-Britannian "ensimmäinen transsukupuolinen perhe", jossa 27-vuotias "perheen" isä Greg syntyi naiseksi ja vaihtoi sukupuoltaan mieheksi 16-vuotiaana. 21-vuotias Jody on hänen "naispuolinen kumppaninsa" ja pienen 5-vuotiaan pojaksi syntyneen, mutta vuosi sitten mekkojen käytön aloittaneen ja "tytöksi muuttuneen Jaydenin" äiti.

Jaydenin uskotaan olevan yksi maansa nuorimmista lapsista, joka aikoo vaihtaa sukupuolta.

"Isä"-Gregin rinnat on jo poistettu, mutta hänen sukuelimiinsä on vielä tehtävä leikkauskirurgia. Hänen mielestä sillä ei kuitenkaan ole kiire, koska nykyisillä toimenpiteillä on vain 60 prosentin onnistumisprosentti.

Skotlannin pienessä kaupungissa Shottsissa, North Lanarkshiressä asuva transsukupuolinen pariskunta pitää nyt itseään heteropariskuntana ja heillä on Jodyn 5-vuotiaan pojan, Jaydenin yhteishuoltajuus.

Pari väittää kamppailevansa voimakkaasti syytöksiä vastaan, että he olisivat viekoitelleet pientä poikaansa muuttumaan tytöksi. Gregin mukaan he eivät ole vaikuttaneet millään tavalla Jaydenin tekemään päätökseen ja että he suhtautuvat ajatukseen Jaydenin transsukupuolisuudesta hyvin kielteisesti.

Greg ja Jody Rogers, jotka molemmat ovat syntyneet naisina, ovat huomanneet olevansa keskellä ahdistavaa taistelua ja omat vanhat haavat ovat auenneet.

"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että olen transsukupuolinen. Olen itse käynyt tämän läpi ja minulla on ristiriitaisia tunteita hänen (lapsen) päättäessä, että hän ei halua enää olla poika. Tämä ei ole helppoa elämää", toteaa Greg, joka on ollut Jaydenin "isä" kolmen viime vuoden ajan.

Lapsen biologinen äiti, Jody sanoo: ”Tietysti minulla on huoli tulevaisuudesta. Huolestuin todella siitä, jos hänen on jatkettava hormoniblokkereita (murrosiänestäjiä) vanhempana, mikäli hän haluaa pysyä tyttönä. Ihmiset ovat itse asiassa kysyneet meiltä, onko hän ollut jo leikkauksessa, joka on rehellisesti sanoen järjetöntä. Hän on vasta viisi!"

Kun enää ei ole sallittua edes sanoa, että lapsella on oikeus isään ja äitiin ja että tämä oikeus on jokaisen lapsen perustava ihmisoikeus tai että tytöt ovat tyttöjä ja pojat ovat poikia, sukupuolensa mieheksi "korjanneen" synnyttämä vauva on "uusi normaali" uutinen Suomessakin, joka poliittisesti korrektisti kerrotaan näin: "Lapsi, jonka on synnyttänyt lapsen isä."

Tällainen täysin järjetön ja harhaanjohtava uutisointi transseksuaalisuudesta nousee entistä absurdimmalle tasolle, kun transsukupuoliset alkavat vaatia oikeuksia biologisiin lapsiin omien sukusolujen avulla, kuten ilmenee Ylen artikkelista "Domenic Tordaysta voi tulla Suomen ensimmäinen transmies, jolta kerätään munasoluja julkisessa sairaalassa".

Vaikka biologisesti naiseksi syntynyt "Domenic" onkin nyt "mies" ja kun raskaus, synnytys tai imettäminen "eivät tunnu luonnolliselta ja omalta", vetoaminen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin on Domenic Tordayn keino toteuttaa haave perheestä niin, että Domenicin munasolut kerätään, ne pakastetaan, hedelmöitetään ja vaimo Amanda Torday kantaa lapsen.

"Jos on syntynyt väärään kehoon ja haluaa tulla omaksi itsekseen myös kehollisesti, joutuukin steriiliksi", Domenic valittaa ja viittaa tämänhetkiseen translakiin, joka edellyttää, että vahvistaakseen juridisen sukupuolensa on oltava täysi-ikäinen, diagnoosi transsukupuolisuudesta ja lisääntymiskyvytön.

Monet tahot, kuten tasa-arvovaltuutettu, lapsiasiavaltuutettu ja yhdenvertaisuusvaltuutettu, mutta myös esimerkiksi sdp:n europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri ja ihmisoikeusyhdistykset mylvivät tätä samaa ideologista politiikkaa ja kehottavat muuttamaan translakia pikaisesti.

Kuten teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvio toteaa "Gender-ideologia läpivalaisussa" -artikkelissaan, gender-ideologian takana on massiivinen ja valtavalla rahalla rakennettu suoranainen transgenderteollisuus. Gender-ideologia, transgenderismi ja näiden äkillinen ilmaantuminen kaiken yhteiskunnallisen keskustelun, toiminnan ja lainsäädännön keskiöön länsimaissa on Ahvion mukaan keinotekoisesti rakennettu ilmiö.

"Erittäin ongelmalliseksi tämän kaiken tekee osaltaan se, että gender-ideologia on uskomusjärjestelmänä sisäisesti ristiriitainen ja loogisjärjelliseltä kannalta tarkasteltuna täysin kestämätön", Ahvio huomauttaa.

Tästä Ahvion kuvaamasta "transgenderismistä" on tullut Iso-Britanniassa jo orwellilainen painajainen.

Viitatessaan "väärin" tai virheellisellä pronominilla translapsen biologiseen sukupuoleen, kristityt toimittajat voivat joutua vainotuksi ja syyllistyä rikokseen, josta saattaa napsahtaa jopa kaksi vuotta vankeutta.

Tai kuten autistisen pojan tapauksessa, vanhempia uhkailtiin ja lapsi otettiin väliaikaisesti huostaan, koska vanhemmat kieltäytyivät uskomasta lapsensa olevan vastakkaista sukupuolta eivätkä sallineet lääkärien antaa hänelle sukupuolenvaihdosprosessissa käytettäviä hormoneja.

Viimeinen pisara vanhemmille oli psykologien "epämääräinen" ja epäonnistunut asennoituminen heidän poikansa autismiin ja se, kun he näkivät raportin, jossa heidän 15 vuotta täyttävälle pojalleen suositeltiin määrättäväksi murrosiänestäjiä.

Biologisen sukupuolensa hyväksynyt, "transprosessin" hylännyt Viivi Luoma kritisoi voimakkaasti Ylen Trans-Perjantai -ohjelmassa marraskuussa 2017 transhypetystä, transaktivismia ja transideologiaa, joka on hänen mukaansa "lähtenyt lapasesta ja saanut käsittämättömiä mittasuhteita".

Hän kertoi surullisena seuraavansa julkista keskustelua transsukupuolisuudesta ja muistutti kyseessä olevan "hyvin pieni vähemmistö sairaita ihmisiä", joka ei ole mikään sorrettu ryhmä, joka "pitäisi vapauttaa jonkun pahan patriarkaatin puristuksista".

Transsukupuolisuutta sukupuolirooleilla leikittelynä ja muodikkaana hurvitteluna pitävä Viivi Luoma keskeytti itse "mieheksi muuttumisleikkinsä" ja kertoi Ylellä avoimen rohkeasti, kuinka nimenomaan yksityiselämänsä ongelmien takia hän oli aikanaan lähtenyt hakemaan apua "liian helposti transprosessista" lääkkeenä yksinäisyyteen, kehoon liittyviin inhoihin, pelkoihin ja ahdistukseen.

Kuten Viivilläkin kävi, myös muiden transsukupuolisten tunteissa tapahtuu muutoksia ja sen tietää myös entinen "translapsi" ja transnainen, amerikkalainen Walt Heyer, joka on vaihtanut sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi. Hän haluaa auttaa henkilöitä, joiden elämä on riekaleina sukupuolenvaihdosleikkauksen takia. Heyer on perustanut Sex Change Regret -sivuston heitä varten, jotka katuvat sukupuolensa vaihtamista ja sivustolta löytyy tukevaa tutkimustietoa siitä, että sukupuolenvaihdosoperaatiot eivät todellakaan paranna transseksuaalien elämää.

Heyerin mukaan transsukupuoliseksi itsensä identifioivat henkilöt kärsivät suurelta osin diagnosoimattomista useista samanaikaisista häiriöistä eikä kirurginen leikkaus korjaa harhaisia psykologisia ongelmia - päinvastoin pahentaa niitä.

"Niin monet näistä kysymyksistä ovat tunneperäisiä ja psyykkisiä", hän vahvistaa viitaten omakohtaiseen kokemukseensa ja korostaa, että masennuksen, ahdistuneisuuden tai muiden mielenterveyshäiriöiden suositeltava hoito ei ole milloinkaan sukupuolikirurgia.

Heyerin mukaan sukupuolidysforiassa on kysymys identiteetistä, ei seksuaalisesta suuntautumisesta.

Walt Heyer puntaroi omaa "detransitioitumistaan" artikkelissaan "Hormonit, leikkaus, katumus: olin transnainen kahdeksan vuotta - aika, johon en halua palata" ja kysyy, miksi hormonit ja kirurgia eivät toimineet hänenkään kohdallaan, vaan hän oli tunne-elämältään aivan sekaisin.

"Miksi olin edelleen ahdistunut sukupuoli-identiteetistäni? Miksi minulla oli vahva halu taas olla Walt?"

Yhä useammat katuvat sukupuolenvaihdostaan ja haluavat takaisin syntymäsukupuoleensa.

Oikea Media uutisoi marraskuussa, että nyt myös sukupuolenvaihdoksia suorittavat kirurgit ovat alkaneet julkisesti ilmaista epäilyksensä transsukupuolisuudesta.

Serbialainen professori Miroslav Djordjevic tuli tunnetuksi yli kaksi vuosikymmentä sitten saamalla mainetta yhtenä maailman ensimmäisenä sukupuolielinten "jälleenrakennuskirurgina". Tehtyään vuosia miesten ja naisten kehoille leikkauksia​​, hän on alkanut huomata jotakin: sukupuolenvaihdosleikkaus ei teekään potilaita onnelliseksi.

Erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana Djordjevic on hämmästynyt siitä, kuinka monta ihmistä on lähestynyt häntä peruuttaakseen toimenpiteen. Leikkaus, jonka he luulivat tuovan heille kaipaamansa tyytyväisyyden, syöksikin heidät syvempään epätoivoon.

Djordjevicin mukaan media ja LGBT-aktivistit eivät sitä kuitenkaan halua myöntää todeksi.

Sukupuolensa miehestä naiseksi ja takaisin mieheksi vaihtanut Walt Heyer on samaa mieltä. Hän sanoo median toistelevan jatkuvasti, että katuminen on harvinaista.

"He eivät luekaan sähköpostiani, joka on täynnä viestejä transsukupuolisilta henkilöiltä, jotka haluavat elämänsä ja kehonsa takaisin, joka riistettiin heiltä vastakkaisen sukupuolen hormoneilla ja leikkauksella", painottaa Walt Heyer, johon ottavat yhteyttä monet "transelämän" täydeksi valheeksi kokeneet surressaan ja katuessaan yrityksiään muuttaa biologista sukupuoltaan.

Vaihdettuaan takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa nykyään suosittuna anti-transaktivistina ja julkisena puhujana vaikuttava Heyer vakuuttaa nyt tietävänsä totuuden:

"Hormonit ja kirurgia voivat muokata ulkonäköä, mutta mikään ei muuta sukupuolesi muuttumatonta todellisuutta."