On ensisijaisen tärkeää pitää mielessä, että "vääriä" mielipiteitä esittävien puhumisen rajoittaminen kulkee käsi kädessä islamia pilkkaavien lakien täytäntöönpanon kanssa, jonka taka-ajatuksena on suojata islam kaikelta kritiikiltä.

Näin alleviivaa elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija, kulttuurikriitikko ja populaarikulttuuriin perehtynyt Mark Tapson David Horowitzin Freedom Centeristä Front Page Magazinen artikkelissaan "Totuus ei ole puolustus" ja viittaa tällä totalitaariseen vasemmistoon, joka pyrkii yhä voimakkaammin rajoittamaan sananvapautta.

Mark Tapson huomauttaa, että islamin suojeleminen kaikelta kritiikiltä on ollut maailman suurimman muslimiryhmän, islamilaisten maiden painostusorganisaatio Islamilaisen yhteistyöjärjestön (The Organisation of Islamic Cooperation, OIC) pitkäaikainen tavoite ja se on toiminut läheisessä yhteistyössä vasemmistolaisten liittolaisten, kuten Hillary Clintonin kanssa, edistääkseen ja pannakseen toimeen tällaista sensuuria.

"Tämä on jo suurelta osin omaksuttu monikulttuuristen eliittien keskuudessa Euroopassa. Ajatellaanpa esimerkiksi nykypäivän Englantia, jossa jihadistien puukotukset riehuvat valtoimenaan - mutta valittamalla niistä Twitterissä joutuu poliisin nuhdeltavaksi, ellei jopa suoranaisesti pidätetyksi", Tapson muistuttaa.

Ymmärtääksemme syvällisesti, kuinka mahdotonta monikulttuurisessa yhteiskunnassa on hyväksyä totuuden puhumista islamista, Mark Tapson kehottaa lukemaan itävaltalaisen ihmisoikeusaktivisti Elisabeth Sabaditsch-Wolffin kirjoittaman henkeäsalpaavan uuden kirjan nimeltä "Totuus ei ole puolustus".

Elisabeth Sabaditsch-Wolff muistetaan hänen luennoistaan vuonna 2009 Itävallassa Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) konferenssissa, jolloin hän tuli loukanneeksi pahanpäiväisesti ja peruuttamattomasti pedofiiliprofeetta Mohammedin pyhää avioliittoa alaikäisen tyttölapsen kanssa.

New English Review Pressin julkaisemassa tuoreessa kirjassa kerrotaan Sabaditsch-Wolffin oikeustaistelusta niin Itävallassa kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kun vuonna 2009 häntä syytettiin "vihapuheesta" hänen todettuaan tosiasioita islamista pitämässään seminaarissa, siitä lähti liikkeelle "kafkamainen juridinen odysseia", joka johti lopulta hänen tuomioonsa "laillisesti tunnustetun uskonnon opetusten mustamaalaamisesta".

Mark Tapson korostaa, että kysehän on "tietysti islamista, koska voiko kukaan kuvitellakaan, että joku koskaan tuomittaisiin kristinuskon häpäisemisestä".

Elisabeth Sabaditsch-Wolff oli pitänyt luentosarjan fundamentalistisen islamin vaaroista ja halusi varoittaa islamille tunnusomaisista alaikäisten kanssa solmituista avioliitoista Mohammedin esimerkin avulla. Naisluennoitsija tuomittiin siis siitä, että hän kritisoi Mohammedin avioliittoa kuusivuotiaan tytön kanssa ja islamin profeetan seksuaalista täyttymystä tytön ollessa 9-vuotias.

Loukkaava puhe oli Sabaditsch-Wolffin antama lausunto, jonka mukaan Mohammed oli pedofiili, koska hän avioitui Aishan kanssa tyttölapsen ollessa vain kuusi tai seitsemän vuotta vanha.

Sabaditsch-Wolffin "väärät" sanat olivat:

"56- ja 6-vuotias?

Miksi me kutsumme sitä, ellei se ole pedofiliaa?"

On erityisesti huomattava, että hän ei esittänyt näitä "vääriä" kommenttejaan julkisessa foorumissa, koska seminaarit pidettiin tietylle ryhmälle ihmisiä, jotka olivat ilmoittautuneet etukäteen. Vielä tärkeämpää on se, että monet Sabaditsch-Wolffin antamat lausunnot olivat tosiasiallisesti suoria lainauksia Koraanista ja muista islamilaisista teksteistä.

Sabaditsch-Wolff teki valituksen myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta kuten Mark Tapson huomauttaa, että koska Euroopassa ei valitettavasti tunneta perustuslain ensimmäistä lisäystä (First Amendment), sen takia Euroopassa "totuus ei ole puolustus", kun on kyse islamin kritisoinnista.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys (First Amendment) estää hallitusta laatimasta lakeja, jotka säätelevät uskonnon perustamista, estävät uskonnon vapaan harjoittamisen tai rajoittavat sananvapautta ja lehdistön vapautta, oikeutta rauhalliseen kokoontumiseen tai oikeutta anoa hallitukselta epäkohtien korjaamista.

First Amendment on ensimmäinen kymmenestä Yhdysvaltojen perustuslain muutoksesta, jotka tunnetaan yhdessä nimellä Bill of Rights. Bill of Rights käsittää Yhdysvaltain perustuslain kymmenen ensimmäistä lisäystä, joiden tarkoitus on turvata kansalaisten perusoikeudet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 25. lokakuuta 2018, että islamin perustajan Mohammedin kritisointi on vihaan yllyttämistä, joten sitä ei suojella sananvapaudella, ja linjasi, ettei profeetta Mohammedin kutsuminen pedofiiliksi kuulu ilmaisunvapauden piiriin.

Elisabeth Sabaditsch-Wolffia on paneteltu, vainottu ja syytetty vakavasta rikoksesta hänen kerrottuaan totuuden Mohammedista ja hänen ”avioliitostaan” pikkulapsen kanssa - sellaisena kuten se kerrotaan islamin omassa "pyhässä kirjassa". Hänen tapauksensa on paljastanut, että sananvapautta ja siten myös ajatuksenvapautta uhataan vakavasti Euroopassa.

Hän taisteli rohkeasti oikeusteitse ensin Itävallan tuomioistuimissa ja vei asiansa edelleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (European court of human rights, ECHR) puolustaakseen sekä omaa vapauttaan että ulottaakseen sen koskemaan kaikkien muiden eurooppalaisten vapauksia ilmaista mielipiteensä vapaasti.

Mutta hän hävisi.

Euroopassa ihmisoikeuksien ei enää katsota olevan perustavanlaatuisia ​​yksilölle Jumalan antamana lahjana, vaan niitä pidetään pikemminkin valtion antamana lahjana, joita voidaan rajoittaa tai mitätöidä mielivaltaisesti.

Tämä on vaarallinen kehitys, ja hänen kirjansa toimii varoitushuutona.

Rauhaan ja kansalliseen turvallisuuteen omistautuneen Center for Security Policyn mielestä hänen tarinansa kirjassa pitäisi soittaa hälytyskelloja kaikilla niillä, jotka vaalivat yksilön- ja sananvapautta, joita tähän asti on suojellut Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys (First Amendment), mutta jotka ovat hyökkäyksen kohteena tai jopa murskattu länsimaisessa kulttuurissa Euroopassa.

Radikaaliin vasemmistoon ja islamilaiseen terrorismiin perehtynyt toimittaja-kirjailija Daniel Greenfield on kirjoittanut laaja-alaisen ja syvällisen artikkelin kyseisestä kirjasta, jota hän luonnehtii "tutkimusmatkaksi yhden naisen taisteluun totuuden puolesta".

Mutta kuten Elisabeth tekee selväksi, se ei ole vain hänen tarinansa. Se on meidän tarinamme.

Elisabeth Sabaditsch-Wolff itse arvioi oikeudellisesti taistelun Euroopassa olevan ohi hänen osaltaan.

"Olen jo tehnyt osani ja hävinnyt eurooppalaisten sananvapausoikeuksien vahingoksi. Keskityn nyt Amerikkaan valistaakseni amerikkalaisia ​​heidän First Amendmentistaan ​​ja sen tärkeydestä", Sabaditsch-Wolff toteaa Mark Tapsonille esitellessään uutta kirjaansa Los Angelesissa.

Ottaen huomioon kuitenkin yhä kasvavan vastustuksen perustuslain ensimmäistä lisäystä kohtaan ​​Yhdysvalloissa, kuinka optimistinen hän on sen suhteen, että Amerikka pysyy maailman sananvapauden suunnannäyttäjänä.

"Amerikka on yhdessä Israelin kanssa maailman viimeinen toivo. Amerikan vapaudet ovat vapauden mittapuu. Siksi Amerikka ei saa taipua. Toivon sydämestäni, että amerikkalaiset äänestävät vuonna 2020 muistaen tämän. Vapautta rakastavat miehet ja naiset luottavat teihin!" Sabaditsch-Wolff painottaa Mark Tapsonille.

Sabaditsch-Wolff lupaa pysyä amerikkalaisten rinnalla ja taistella heidän sananvapautensa puolesta, koska hänen mukaansa "heidän häviönsä on myös hänen häviönsä":

"Amerikka ei saa kaatua samalla tavoin, kuten me Euroopassa olemme antautuneet. Teillä on edelleen vapautenne ja teidän on käytettävä Jumalan antamia oikeuksia vapauteen! Älkää pitäkö niitä itsestäänselvyytenä koskaan!"

Elisabeth Sabaditsch-Wolff on diplomaatin tytär, naimisissa oleva tyttären äiti, anti-sharia-aktivisti, joka oli lapsi Iranissa vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen aikana ja asui myöhemmin Irakissa, Kuwaitissa ja Libyassa. Vuonna 1990 Irakin hyökkäyksen aikana Kuwaitiin hän oli yksi panttivankina pidetyistä Itävallan kansalaisista.

Myöhemmin hän toimi Itävallan tasavallan varakanslerin avustajana Itävallan suurlähetystössä Kuwaitissa ja Itävallan suurlähetystössä Tripolissa, Libyassa, joten hänellä on näin ollen laaja kokemus asumisesta ja työskentelystä muslimimaissa.

Hänen aikomuksensa tuolloin seminaarissa oli puhua naisten kohtelusta ja jihadin käytännöistä (”Pyhä sota”) Iranin ja Libyan kaltaisissa maissa hänen omien kokemustensa perusteella.

Kokemukset islamilaisissa maissa olivat jo vakuuttaneet hänet siitä, että islamissa on jotain pahasti vialla. Hän oli tuntenut ja nähnyt monia muslimeja, jotka eivät hyväksy ystävystymistä ei-muslimien eikä ei-arabialaisten muslimien kanssa, mutta järkyttyi huomattuaan, että tämä on olennainen osa islamilaista uskontoa.

"Minua kauhistutti, että kaikki mitä olin kokenut asuessani islamilaisissa maissa, se mitä pidin 'vain' inhimillisenä poikkeavuutena, juonsi juurensa todellakin islaminoppiin."

Sabaditsch-Wolffin mielestä olemme tehneet vakavan virheen ajatellessamme, että hijab (päähuivi) tai jopa abaya (joka peittää koko kehon jättäen kasvot, kämmenet ja jalkaterät näkyviin) ovat vain vaatekappaleita.

"Ne eivät ole. Se on elämäntapa, osa musliminaisen kehoa. Pyydä häntä ottamaan se pois ja sinä pääasiassa hakkaat osan hänen kehostaan pois", hän sanoo.

Sabaditsch-Wolff tietää, että naisten islamilaisten vaatteiden suhteen ei ole kompromisseja: joko ne ovat kiellettyjä tai sallittuja, mikä puolestaan ​​sallii ei-islamilaisen maan muuttua vähitellen islamilaiseksi maaksi:

"Katsokaamme vain sellaisia ​​eurooppalaisia ​​kaupunkeja kuten Lontoo, Bryssel ja etenkin Molenbeekin esikaupunki, jihadi-pääkaupunki Euroopassa tai Berliini nyt rehottavine antisemitismineen. Hijab viitoitti tien Iranin islamilaiselle vallankumoukselle vuosina 1978 ja 1979; se on toiminut samalla tavalla Euroopassa yli 20 vuotta."

"Totuus ei ole puolustus" -kirjansa johdannossa Sabaditsch-Wolff asettaa rinnakkain kahden 9-vuotiaan tytön, Emman ja Aishan elämät, jotka saattavat olla hyvin samankaltaisia ​​lukuun ottamatta vastakkaisia kulttuureja, joissa he asuvat: länsimainen ja islaminuskoinen.

Miksi Sabaditsch-Wolff on aloittanut kirjan tällä tavalla?

Elisabeth Sabaditsch-Wolff kertoo valinneensa nämä kaksi tyttöä ja heidän tarinansa vain yhdestä syystä:

"Islamilaisessa maailmassa on miljoonia Aishoja ja länsimaissa ei-islamilaisessa maailmassa miljoonia Emmoja. Voimme yhä valita: haluammeko Emmojen muuttuvan Aishoiksi vai suojelemmeko Emmoja elämältä Aishoina? Minun valintani on täysin selvä. Mikä on sinun?"

Sabaditsch-Wolff sanoo ensi kerran tajunneensa, että totuus ei todellakaan ole enää puolustus monikulttuurisille eurooppalaisille eliiteille, jotka ovat päättäneet suojata islamin kritiikiltä, kun oikeudenkäynnin aikana tuomari oman harkintansa mukaan lisäsi syytteen "laillisesti tunnustetun uskonnon opettamisen mustamaalaamisesta".

Sillä ei ollut merkitystä, että se mitä hän oli puhunut seminaareissa oli ainoastaan totuus: tätä totuutta pidettiin ”mielipiteen väärinkäytöksenä”.

Jihad Watchin johtaja Robert Spencer onkin todennut Elisabeth Sabaditsch-Wolffin oikeusmurhasta:

"Tältä totalitarismi näyttää."

Spencer on yksi jihadistisen islamin johtavista asiantuntijoista ja "Jihadin historia: Mohammedista Isisiin" -kirjan kirjoittaja.

Hän on yksi merkittävistä asiantuntijoista, jotka esittävät analyysejä Sabaditsch-Wolffin oikeustapauksesta ​​kirjan lopussa.

Kirjan jälkipuolisko koostuu Robert Spencerin, Clare M. Lopezin, Stephen Coughlinin, Grégor Puppinckin, Christian Zeitzin, Henrik R. Clausenin, Christine Brimin ja Aaron Rhodesin asiantuntija-analyyseistä, joissa nämä asiantuntijat todistavat tuomioistuinten toistuvien päätösten virheellisyyden.

Gatestone -instituutin vanhemman tutkijan, Soeren Kernin mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä käytännössä luotiin vaarallinen juridinen ennakkotapaus, joka antaa Euroopan valtioille virallisen luvan rajoittaa oikeutta sananvapauteen, mikäli tällaisen puheen katsotaan loukkaavan muslimeja ja on siten uhkana uskonnolliselle rauhalle.

Jo aiemmin edellä mainittu Islamilainen yhteistyöjärjestö (Organisation of Islamic Cooperation, OIC), 57 muslimimaasta koostuva ryhmä on jo kauan painostanut Euroopan unionia asettamaan rajoituksia sananvapaudelle islamin kritiikin suhteen, joten se piti luonnollisesti myönteisenä päätöstä.

OIC on painostanut länsimaisia ​​demokratioita panemaan täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston (United Nations Human Rights Council) päätöslauselman 16/18, jossa kehotetaan kaikkia maita torjumaan "suvaitsemattomuutta, kielteisiä stereotypioita ja leimaamista sekä syrjintää, väkivaltaan yllyttämistä ja uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa".

Päätöslauselma 16/18 hyväksyttiin ihmisoikeusneuvoston päämajassa Genevessä 24. maaliskuuta 2011 ja sitä pidetään laajalti merkittävänä edistysaskeleena OIC:n pyrkimyksissä edistää kansainvälistä oikeudellista käsitettä koskien islamin kunnianloukkaamista.

OIC:n entinen pääsihteeri Ekmeleddin Ihsanoglu ilmaisi tuolloin heti tyytyväisyytensä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökseen, jonka hän sanoi "osoittavan, että epäkunnioituksella, loukkauksilla ja inhottavilla vihamielisyyksillä ei ole mitään tekemistä sananvapauden tai ihmisoikeuksien kanssa":

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on hyväksynyt ja julistanut islamofobian vastaisen taistelun ja lausunnot, joiden puolesta olemme puhuneet vuosia. Tämä päätös on miellyttävä kaikilta osiltaan."

Oikea Media kertoi 4. marraskuuta 2018, että Euroopan laki- ja oikeuskeskus (European Centre for Law and Justice, ECLJ) oli puuttunut tapaukseen. ECLJ:n johtaja ja oikeustieteen tohtori Grégor Puppinck totesi, että ainoa todellinen syy tähän päätökseen on muslimien pelko.

Puppinck piti tätä "todella vakavana päätöksenä":

"Ensinnäkin, koska se alistuu muslimien suvaitsemattomuuteen ja jopa väkivaltaan kritiikin edessä, ja antaa periksi lujalle sananvapauden puolustamiselle islamin suhteen."

Oikeustieteen tohtori Puppinck alleviivasi, että itse asiassa muslimit juuri sillä väkivallalla oikeuttavat ja vaativat, että heidän uskomuksensa suojataan paremmin kritiikkiä vastaan.

"Syvällisemmin" tämä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu oli Puppinckin mukaan myös erittäin vakava siksi, että siinä asetetaan "keskinäisen suvaitsevaisuuden" ja "rauhanomaisen rinnakkaiselon" tavoitteet ajatuksen- ja ilmaisunvapaudesta uskonnollisiin kysymyksiin. Se mahdollistaa tukkimaan suun islamin kritisoinnilta "yhdessä elämisen nimissä" ja tämä on vastoin nykyistä länsimaailmaa.

"Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi oikeuttanut myös Charlie Hebdon sarjakuvapiirrosten syylliseksi tuomitsemisen", Puppinck lisäsi ja jatkoi, että "tässä tapauksessa tuomioistuin päätti puoltaa muslimien näkemystä... sharia-lain mukaisesti":

"Lyhyesti sanottuna Euroopan ihmisoikeustuomioistuin puolustaa niitä, jotka rienaavat kristinuskoa, mutta tuomitsee islamia pilkkaavat."

Itse asiassa Elisabeth Sabaditsch-Wolff tuomittiin häiritsevän totuuden sanomisesta.

Tällainen tuomio luopuu totuuteen perustuvan oikeudenmukaisuuden ihanteesta ja suosii mielivaltaista "suvaitsevaisuutta".

Sabaditsch-Wolff kritisoi tuolloin päätöstä lausunnossaan, mutta elätteli vielä toivoa, että Eurooppa herää sananvapautta varjostaville uhkille:

"Toisin sanoen oikeuteni puhua vapaasti ei ole yhtä tärkeä kuin muiden uskonnollisten tunteiden suojeleminen.

Tämän pitäisi saada kansalaisten hälytyskellot soimaan ympäri Eurooppaa. Kaikkien meidän tulisi olla erittäin huolestuneita siitä, että Euroopan muslimien oikeudet olla joutumatta loukkaavan arvostelun kohteeksi ovat tärkeämpiä, kuin minun oikeuteni puhua vapaasti syntyperäisenä eurooppalaisena kristittynä naisena."