Nykypäivän orjuus ja valpas kaksinaismoralismi: "Lapsellista hyvesignalointia"

"Kaikkeen tällaiseen poseeraukseen osallistumalla unohdetaan tämän päivän 40 miljoonaa todellisen orjuuden uhria"

Ulkomaat to 16.07.2020 13:28

27.6.2020 päivätyssä Gatestone -instituutin artikkelissaan "Nykypäivän orjuus ja valpas kaksinaismoralismi" vanhempi tutkija, asianajaja ja poliittinen analyytikko Judith Bergman kummastelee, miten hyökkääminen kauan sitten kuolleiden ihmisten vanhojen patsaiden kimppuun voisi auttaa ketään - etenkin niitä miljoonia mustia ja ei-mustia ihmisiä, jotka ovat edelleen orjuutettuna.

"Vaikuttaisi siltä, ​​että BLM:n valppaat aktivistit ja heidän monet polvistuvat kannattajansa eivät välitä tämän päivän orjien ahdingosta, joita on arviolta tällä hetkellä 40 miljoonaa.

On ilmeistä, että on paljon helpompaa ja oletettavasti miellyttävämpää tuhota länsimaisia ​​historiallisia muistomerkkejä kuin ryhtyä vaikeaan työhön nykypäivän orjuuden lakkauttamiseksi", Bergman päättelee.

Hän nostaa esille esimerkiksi Britannian, joka on kunnostautunut modernin orjakaupan harjoittajana, jonka järkyttävän laajuuden paikalliset aktivistit mielellään jättävät huomiotta, kun he käyvät "urheasti" käsiksi kivi- ja metallipatsaisiin.

Iso-Britannian hallituksen "nykyaikaista orjuutta" (modern slavery) koskevan vuoden 2019 vuosikertomuksen mukaan Iso-Britanniassa on ainakin 13 000 potentiaalista orjuuden uhria. Vaikkakin tämä lukumäärä on peräisin vuodelta 2014, Bergman pitää sitä kyseenalaisena.

Vuoden 2018 globaalin orjuusindeksin mukaan pelkästään Britanniassa asuu "nykyaikaisessa" orjuudessa arviolta 136 000 ihmistä.

Orjuus Iso-Britanniassa tapahtuu pakkotyönä sekä palvelijan ja seksuaalisen hyväksikäytön muodossa. Albanialaiset ja vietnamilaiset kuuluvat ryhmiin, jotka muodostavat suurimman osan orjista. Brittimediat ovat julkaisseet useita tarinoita arviolta tuhansista alle 18-vuotiaista vietnamilaisista, jotka on siepattu ja myyty Iso-Britanniaan, missä heidät pakotetaan työskentelemään orjina kannabisfarmeilla.

Siellä he ovat pieni osa "valtavaa rikolliskoneistoa, joka pitää hallussaan Iso-Britannian 2,6 miljardin punnan pimeitä kannabismarkkinoita". Ne, joita ei pakoteta työskentelemään kannabisteollisuudessa, orjuutetaan "kynsihoitoloihin, bordelleihin ja ravintoloihin tai pidetään kotiorjuudessa yksityisten asuntojen ovien takana".

Tammikuussa 2020 BBC kertoi vietnamilaisesta pojasta nimeltä Ba, jonka kiinalainen jengi sieppasi ja kuljetti Iso-Britanniaan, missä hänen kiinalaispomonsa näännytti hänet nälkään ja hakkasi aina kun yksi kannabiskasveista epäonnistui.

Gatestone -instituutin vanhempi tutkija Judith Bergman arvelee, että Black Lives Matter ei ehkä välitä paljoakaan vietnamilaisten elämästä Britanniassa, kun kaikessa heillä on kysymys "mustasta elämästä".

Niinpä hän kysyykin:

"Entäpä mustat orjat Afrikassa?"

Afrikassa elää arviolta 9,2 miljoonaa miestä, naista ja lasta "nykyajan orjuudessa" globaalin orjuusindeksin mukaan, joka käsittää pakkotyötä, seksuaalista hyväksikäyttöä ja pakkoavioliittoja.

"Orjuus voi tuntua historian jäänteeltä, mutta YK:n Kansainvälisen työjärjestön (International Labor Organization, ILO) mukaan orjuuden kaltaisessa pakkotyössä on tällä hetkellä yli kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin oli vangittuna ja myytiin atlantin poikki kulkevan orjakaupan 350 vuoden aikana", Time -lehti raportoi maaliskuussa 2019.

ILO:n mukaan nykyaikaisessa orjuudessa 25 miljoonaa ihmistä on joutunut velkaorjuuteen ja 15 miljoonaa pakkoavioliittoon.

Laittomana bisneksenä se on yksi maailman tuottoisimmista, joka kahmii rikollisverkostoille arviolta 150 miljardia dollaria vuodessa, vain hiukan vähemmän kuin huumeiden salakuljetus ja asekauppa.

"Nykyaikainen orjuus on nyt ehdottomasti kannattavampaa kuin missään vaiheessa ihmiskunnan historiassa", Carr Center for Human Rights Policy -tutkimuskeskuksen taloustieteilijä Siddharth Kara sanoo Time-lehdelle.

Vuonna 2017 paljastui järkyttävää kuvamateriaalia todellisista orjahuutokaupoista Libyassa: CNN dokumentoi tapauksen, jossa arabiankieliset miehet myivät kaksitoista nigerialaista.

Vuonna 2019 Time -lehti haastatteli afrikkalaissiirtolaista, Iabarotia, joka oli myyty orjuuteen hänen matkallaan Eurooppaan:

"Kun Iabarot saavutti Libyan eteläisen rajan, hän tapasi näennäisesti ystävällisen taksinkuljettajan, joka tarjosi ilmaiseksi kyytiä hänelle pääkaupunkiin, Tripoliin.

Sen sijaan hänet myytiin 'valkoiselle libyalaiselle' tai arabille 200 dollarilla. Hänet pakotettiin maksamaan työllään 'velkansa' rakennustyömaalla - kuvio, joka toistui joka kerta kun hänet myytiin edelleen."

Joissakin Afrikan mantereen osissa, etenkin Sahelissa, orjuus on syvästi juurtunut perinteiseen kulttuuriin, vaikka orjuus on virallisesti kielletty. Malin ja Mauritanian kaltaisissa maissa harjoitetaan edelleen niin kutsuttua syntyperään tai "kastijärjestelmään" perustuvaa orjuutta, jossa orjuutta siirretään sukupolvelta toiselle, jotta orjat syntyvät ahdingon keskelle.

Vuonna 2013 arvioitiin, että noin 250 000 ihmistä asuu orjamaisissa olosuhteissa Malissa, missä orjuus ei ole laitonta.

Yksi malilainen orja, Raichatou Walet Touka, kertoi Guardianille vuonna 2013, että hänestä tuli orja seitsemän vuotiaana, kun hänen äitinsä, joka myös oli orja, kuoli.

"Isäni pystyi vain avuttomana seuraamaan sivusta, kun äitini isäntä tuli noutamaan minua ja veljiäni."

Hän työskenteli perheen orjana ilman palkkaa lähes 20 vuotta, ja hänet pakotettiin avioliittoon toisen orjan kanssa, jota hän ei tuntenut.

"Isäntäni halusi vain minun saavan lapsia, jotta hänellä olisi tulevaisuudessa enemmän orjia. Minun mielipidettäni ei otettu huomioon."

Vaikka orjuus virallisesti kiellettiin vuonna 1981, on arvioitu, että Mauritaniassa jopa 20 % väestöstä on orjana ja joka toinen Haratin -alkuperäisväestöön kuuluva pakotetaan työskentelemään tiloilla tai kodeissa, joissa ei ole mahdollisuutta vapauteen, koulutukseen tai palkkaan.

Orjat ovat siis pääosin Haratin-vähemmistön jäseniä, mustia afrikkalaisia, toisin kuin lähes puolet väestöstä, joka koostuu arabeista tai berbereistä. Guardianin raportissa vuodelta 2018 todetaan:

"Orjuudella on pitkä historia tässä pohjoisafrikkalaisessa autiomaassa. Vuosisatojen ajan arabiankieliset maurit ryöstivät afrikkalaisia ​​kyliä, mistä seurasi ankara kastijärjestelmä, joka on edelleen olemassa tänäkin päivänä.

Orja-asema välitetään äidiltä lapselle, ja orjuuden vastaisia ​​aktivisteja kidutetaan ja pidätetään säännöllisesti.

Hallitus kiistää kuitenkin rutiininomaisesti orjuuden olemassaolon Mauritaniassa ja sen sijaan kehuu itseään tämän käytännön hävittämisestä."

Raportissa kuvataan myös muutama Haratin-orjien kauhistuttava kohtalo:

"Aichetou Mint M'barack oli syntyjään orja Rosso-alueella. Kuten sisarensakin, hänet otettiin hänen äidiltään pois ja annettiin sitten isännän perheenjäsenelle orjaksi.

Hän meni naimisiin isäntiensä kodissa ja synnytti kahdeksan lasta, joista kaksi vietiin häneltä pois orjiksi muihin perheisiin. Vuonna 2010 Aichetoun vanhempi sisko pystyi vapauttamaan hänet ... kun sisko itse pakeni isäntiään, heidän kaadettuaan tulikuumia hiiliä hänen vauvansa päälle, tappaen sen."

Judith Bergman huomauttaa, että BLM ja monet yritysjohtajat, yliopistoprofessorit, media-, urheilu- ja kulttuuripersoonat, jotka kumartavat Black Lives Matterille, eivät näytä yhtään piittaavan Aichetoun kaltaisten henkilöiden kohtaloista. Suurella todennäköisyydellä he eivät ole koskaan kuulleetkaan hänestä tai monista muista hänen kohtalotovereistaan.

"Selvästikin ne ovat mustaihoisten elämiä (Black Lives), joilla ei ole merkitystä - kenellekään muulle paitsi niille rohkeille ihmisille, jotka työskentelevät paikallisissa orjuuden vastaisissa järjestöissä.

Sen sijaan BLM ja sen hännystelijät väittelevät loputtomasti katujen ja yliopistojen nimien vaihtamisesta ja patsaiden poistamisesta, joka kaikki on vain lapsellista hyvesignalointia. He kuluttavat aikaansa keskustellakseen siitä, pitäisikö ihmisten - jotka eivät itse ole koskaan olleet orjia - saada korvauksia ihmisiltä, ​​jotka eivät koskaan ole omistaneet orjaa.

Kaikkeen tällaiseen poseeraukseen osallistumalla unohdetaan tämän päivän 40 miljoonaa todellisen orjuuden uhria", Bergman alleviivaa.

"Sillä ei ilmaista ainoastaan tekopyhyyden rajattomia syvyyksiä, vaan myös loukataan syvästi niitä, jotka kärsivät orjuudestaan ​​hiljaisuudessa ja kuolevat hitaasti fyysiseen, seksuaaliseen ja henkiseen väkivaltaan, jota heidät pakotetaan sietämään.

Jos jokin on 'loukkaavaa', niin se on", Bergman päättää.


 

Tytti Salenius to 16.07. 13:28

Pääuutiset

blogit

Jukka Hankamäki

Soteen ja saveen

su 18.10. 22:08

Professorin Ajatuksia

Sananvapaus ja fasistinen ideologia

su 18.10. 22:06

Mikko Paunio

Rudy Giulianin paljastukset vasta raapaisseet pintaa - Kaikkien aikojen poliittinen skandaali

su 18.10. 22:05

Henna Kajava

Kirja Jussi Halla-ahosta ja konservatismin moninaisuus

pe 16.10. 01:14

Olli Pusa

Maskigate

su 11.10. 13:54

videot