Kristinuskonvastaisten viharikosten määrä on lisääntynyt Euroopassa huolestuttavaan tahtiin.

Kristittyjen vainoa valvova ryhmä, Wienissä sijaitseva Euroopan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän seurantakeskus (Observatory on Intolerance and Discrimination against Christians in Europe, OIDAC) on julkaissut juuri laajan raportin, joka paljastaa Euroopan kristittyihin kohdistuneiden viharikosten lisääntyneen hätkähdyttävästi 70 prosenttia vuosien 2019 ja 2020 välillä - eniten Ranskassa ja Saksassa.

Tästä ovat uutisoineet muun muassa Breitbart, Christian Today ja Christian Post.

OIDAC:n raportti nimeltä "Painostuksen alaisena: Kristittyjen ihmisoikeudet Euroopassa - Top 5 Raportti 2019-2020", kahden vuoden tutkimuksen tulos, julkaistiin 10. joulukuuta vietettävän kansainvälisen ihmisoikeuksien päivän kunniaksi. Raportista käy ilmi "lukuisat tapaukset ja esimerkit viharikoksista, kuten kirkkojen vandalisointi ja muut uskonnonvapauteen kohdistuvat uhat viidessä Euroopan maassa, joissa havaittiin kristittyjen vakavimmat haasteet".

Työryhmän tutkimuksesta selvisi kaksi pääasiallista Euroopan kristittyjen elämää vaarantavaa ja uhkaavaa kehitystä, ja ne olivat "maallinen suvaitsemattomuus" ja "islamilainen sorto".

Raportin mukaan maallinen suvaitsemattomuus synnyttää kahtiajakavaa polarisaatiota ja sitä näyttävät edistävän "sensaatiohakuiset ja uskonnollis-lukutaidottomat mediat, jotka leimaavat ja marginalisoivat uskonnolliset äänet julkisessa keskustelussa". Tämä kattaa "neljä elämänaluetta, joka koskettaa juuri kristittyjä voimakkaimmin", ja ne ovat koulutus, politiikka, työpaikka ja jumalanpalveluselämä.

"Vaikka maallinen suvaitsemattomuus on liikkeellepaneva voima useimmissa havaitsemissamme tapauksissa ja elämänalueilla, islamilaista sortoa esiintyy pääasiassa keskitetyillä hotspot-alueilla (eniten pakolaisia vastaanottavilla alueilla), joissa kristityt käännynnäiset ovat se ryhmä, jota se eniten koskee yhdessä muiden kristittyjen kanssa", raportissa korostetaan. 

"Tämä ilmiö voi esiintyä eri muodoissa, kuten ilkivaltana - uskonnonvastaisissa hyökkäyksissä kirkkoja ja kristillisiä rakennuksia vastaan ​​- tai jopa kristinuskonvastaisina viharikoksina yksilöitä kohtaan", kertoo OIDAC:n johtaja Madeleine Enzlberger.

Enzlberger huomauttaa ilmiön näkyvän myös perusoikeuksien, kuten sanan-, uskonnon-, omantunnon- ja sopimusvapauden, sekä vanhempainoikeuksien asteittaisena rajoittamisena.

Raportissa katsotaan lisäksi, että kirkkojen uskonnonvapaus evättiin ja niitä syrjittiin Euroopassa COVID-19 -pandemiaan liittyvien kokoontumisrajoitusten vuoksi.

"Tämä tapahtui joko viranomaisten perusteetonta ja suhteetonta valtaa käyttäen tai kohtuuttomilla yleisillä kielloilla julkiseen jumalanpalvelukseen väheksymällä sitä ei-välttämättömäksi palvelukseksi", OIDAC tarkentaa. 

60-sivuisessa raportissa OIDAC keskittyi viiteen Euroopan maahan: Saksaan, Ranskaan, Espanjaan, Ruotsiin ja Iso-Britanniaan, joissa on eniten kristittyjen oikeuksiin ja vapauksiin vaikuttavia sosiaalisia ongelmia ja konflikteja.

Raportin kirjoittajat painottavat "ideologisesti iskostettua maallistamisdynamiikkaa, joka on aiheuttanut kulttuurimuutoksen yhteiskunnan kaikilla tasoilla sen pyrkiessä työntämään uskonto yksityiselämän piiriin ja jättämään huomiotta se tosiasia, että uskolla on ratkaisevan tärkeä merkitys tervehenkisessä yhteiskunnassa".

Suuri osa vihamielisyydestä kristinuskoa kohtaan johtuu "jyrkästä ja joskus jopa äärimmäisen voimakkaasta kristillisen moraalin vastustamisesta, joka juontuu keskeisimmistä uskonkäsityksistä".

"Joissakin tapauksissa se ei lopu kieltoihin, vaan menee vieläkin pidemmälle julkisten tai jopa henkilökohtaisten mielipiteiden kriminalisointiin."

Wienin yliopiston uskontososiologian professori Regina Polakin huomio kiinnittyy kristinuskon vastaisten viharikosten aliraportointiin Euroopassa.

"ETYJ-alueella (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö; engl. OSCE – Organization for Security and Co-operation in Europe)  raportoitujen kristinuskonvastaisten viharikosten määrä huolestuttaa - erityisesti jumalanpalveluspaikkoihin kohdistuva ilkivalta, hautausmaiden häpäiseminen ja kirkkoja vastaan tehdyt tuhopolttoiskut", Polak toteaa. "Tämä on kehotus kokonaisvaltaisiin toimiin, ennen kaikkea uhrien tukemiseen, tietoisuutta lisäävien toimien ja tutkimuksen edistämiseen."

Enzlberger sanoo, että OIDAC:n havaintojen esittämisen tarkoituksena on osaltaan torjua kasvavaa uskonnollista lukutaidottomuutta poliitikkojen, valtion virkamiesten ja toimittajien keskuudessa sekä laajalle levinnyttä tietämättömyyttä kristinuskonvastaisen vainon ongelman laajuudesta.

"Usein maallisen suvaitsemattomuuden takana ovat radikaalit ja ideologiset ryhmät, eikä sitä pidä sekoittaa järkevään käsitykseen maallikkoudesta", Enzlberger huomauttaa. "Maallinen suvaitsemattomuus ei ole vain vihamielistä uskontoa kohtaan, vaan se uhkaa myös valtion turvaamaa puolueettomuutta suhtautumisessa kristinuskoon."

Raportissa tuodaan selkeästi esille myös se, että kristittyihin kohdistuvia hyökkäyksiä ja kirkkojen ja muistomerkkien häpäisemisiä eivät tee suinkaan vain muslimit, vaan myös erilaiset ryhmät, kuten satanistit, anarkistit ja radikaalivasemmistoryhmät, kuten radikaalifeministit ja LGBTQ+-ryhmät.

EU Today uskaltaa myöntää avoimesti artikkelissaan "Uusi raportti korostaa kasvavaa suvaitsemattomuutta kristittyjä kohtaan Euroopassa", että Euroopan maallistaminen on johtanut "maalliseen suvaitsemattomuuteen" – uskonnon ja vakaumuksen syrjäyttämiseen tai syrjivään poissulkemiseen julkiselta ja yksityiseltä alueelta.

Se myös tunnustaa, että "vihapuhe" -lainsäädäntöä voidaan käyttää ja usein käytetäänkin rajoittamaan sananvapautta ja kyseenalaistamaan esimerkiksi vanhempien määräysvaltaa, kun on kyse kristillisestä opetuksesta. 

9. joulukuuta tänä vuonna Euroopan komissio julkaisi ehdotuksen '"EU-rikosten luettelon laajentamisesta vihapuheeseen ja viharikoksiin". 

Ehdotuksessa viitataan "esimerkiksi romaneihin, juutalaisiin, muslimeihin ja aasialaista alkuperää oleviin tai sellaisiksi koettuihin henkilöihin kohdistuvan vihan tason nousuun, mukaan lukien rasistiset hyökkäykset ja pahoinpitelyt, väkivaltainen kiusaaminen, uhkailu ja rasistiset solvaukset, jotka ovat lisääntyneet pandemian aikana".

EU Today kiinnittää hieman yllättäenkin erityistä huomiota siihen, että kristittyihin kohdistuvasta vihasta siinä ei todella ole sanallakaan mainintaa.

Euroopan unionin tasa-arvoasioista vastaava komissaari Helena Dalli julkaisi puolestaan äskettäin muistion "osallistavasta viestinnästä", joka ottaa kaikki vähemmistöt huomioon välttämällä sukupuolittunutta kieltä -  poliittisesti korrektia woke-ideologiaa ja intersektionaalisuutta hartaasti tiedostaen ja kunnioittaen.

"Täynnä tyypillistä äärivasemmiston järjettömyyttä" olevaan muistioon oli kätketty jotakin erityisen salakavalaa: kaiken kristillisen kieltäminen.

Kolmikymmensivuisessa viestintäohjeessa opastettiin käytännössä hyökkäämään kristinuskoa vastaan kehottamalla muun muassa, että kaikkia viittauksia jouluun tulee välttää, koska kristillisestä kulttuurista puhuminen merkitsee pahimmillaan "olettamista, että kaikki ovat kristittyjä".

Sanaa "joulu" eikä mitään muitakaan kristinuskoon liittyviä asioita ei pitäisi käyttää virallisessa viestinnässä, jottei se loukkaa muiden uskontojen harjoittajia. Parempaa kielenkäyttöä EU-komission mukaan sen sijaan olisi puhua vaan yleisesti "juhla-ajasta" tai "lomasta". Niminä ei myöskään saisi käyttää kristinuskoon liittyviä ongelmallisia ja loukkaavia etunimiä, kuten Mary (Maria) ja John (Johannes).

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen veti woke-suuntaviivoja antavan,  sukupuolineutraalimpaa ja LGBTQ-myönteistä kieltä käskyttävän ohjeistusopuksen pois useiden valitusten ja kovan kritiikin jälkeen, mutta ei nähtävästi täysin tyrmännytkään ”inklusiivista”ohjekirjasta, kun hän totesi: 

"Se ei ole läheskään valmis asiakirja eikä täytä laatustandardejamme. Joten peruutan sen ja tulemme tekemään työtä tämän asiakirjan parissa vielä."

Tasa-arvokomissaari Helena Dalli twiittasi toiveikkaana, että ohjeista tullaan julkaisemaan ”päivitetty versio” joskus myöhemmin. 

EU Today rohkenee päätellä kiertelemättä, että kouluissa ja useimmissa Euroopan julkisissa tiloissa kristinuskolla ei tänä päivänä näytä olevan sijaa. 

"Kun Euroopassa tapahtuu edelleen radikaalia väestörakenteen muutosta, islam saattaa todennäköisesti yrittää täyttää tämän tyhjiön", EU Today arvelee.

Kristillisyyttä vastaan tehtyjen viharikosten määrän ollessa ​​Euroopassa kaikkien aikojen korkeimmalla, on tämän pannut merkille myös Lähi-idän ja islamin asiantuntija Raymond Ibrahim.

Ibrahim kokoaa kuukausittain katsauksen maailmanlaajuisista kristittyjen vainoista, todistaen raporteissaan kristittyjen olevan maailman vainotuin ihmisryhmä ja samalla vaetuin: Kun kristittyjä teurastetaan, valtamedia ummistaa silmänsä.

Raymond Ibrahim on jo kauan avannut näkymiä siihen, miten kristittyjen vainoaminen lisääntyy hurjaa vauhtia eikä tällainen vaino ole satunnaista, vaan pikemminkin järjestelmällistä ja tapahtuu kielestä, etnisyydestä tai sijainnista riippumatta.

American Thinker, LifeSiteNews ja FrontPageMagazine ovat julkaisseet Raymond Ibrahimin viimeisimmän artikkelin, jossa hän kirjoittaa suoraan, että "kristinusko on viharikosten kohde numero yksi".

Ibrahim tarkastelee siinä kristinuskoa ja sen seuraajia vastaan tehtyjä viharikoksia Euroopassa. 

Lähi-idän ja islamin asiantuntija Raymond Ibrahim näkee kristittyihin kohdistuvien viharikosten kasvavan määrän Euroopassa olevan "yhdenmukainen muiden raporttien kanssa". 

Vainottuja kristittyjä puolustavan ihmisoikeusjärjestön, Open Doorsin World Watch List, joka listaa vuosittain 50 kansakuntaa, jotka eniten sortavat kristittyjä heidän uskonsa vuoksi, on jatkuvasti dokumentoinut heidän yhä kasvavaa määrää kaikkialla maailmassa.

World Watch List raportoi vuoden 2021 tilastojen mukaan yli 340 miljoonan kristityn kokevan suurta vainoa ja syrjintää uskonsa vuoksi. Tämä merkitsee 31 prosentin kasvua vuoteen 2020 verrattuna,  jolloin "260 miljoonaa kristittyä koki suurta vainoa".

Se oli kuusi prosenttia enemmän kuin vuonna 2019,  jolloin lukumäärä oli 245 miljoonaa vainottua kristittyä. Ja tämä puolestaan ​​oli 14 % enemmän kuin vuonna 2018,  jolloin vainottujen kristittyjen määrä oli 215 miljoonaa. 

Raymond Ibrahim summaa kristittyjen vainon kiihtyneen lähes 60 prosenttia ympäri maailmaa "vain vuosien 2018 ja 2021 välillä".

"Kuka on syyllinen tähän dramaattiseen kristinuskon vastaisen asenteen nopeaan nousuun?" Raymond Ibrahim esittää retorisen kysymyksen.

"Vaikka monet niin kutsuttuun 'vasemmistoon' kuuluvat ryhmät ovat yhä enemmän näiden viharikosten takana - Antifasta ja BLM:stä uuspakanoihin - leijonanosaan syypää on silti islam. Joka peräkkäinen vuosi jopa 40 World Watchin vuosiraporttien 50 pahimmasta kristittyjä vainoavasta kansakunnasta on ollut islamilaisia", Ibrahim selventää.

Ibrahim korostaa, että "vaikka Euroopan maat tuskin koskaan joutuvat tälle Top-50 -listalle", hän on varma kaiken edellä todennetun perusteella kuitenkin siitä, että "mitä enemmän Euroopan muslimiväestö kasvaa, sitä enemmän islamilaiselle maailmalle ominaisia ilmiöitä lisääntyy sen mukana". 

Ibrahim käyttää tästä ilmaisua "Islam’s Rule of Numbers" - vapaasti suomennettuna "islamin lukumääräsääntö".

Se on hänen mukaansa "sääntö, joka ilmaisee itseään erityisen johdonmukaisesti":  Mitä enemmän muslimien määrä kasvaa, sitä enemmän sellaisia ilmiöitä ilmenee, jotka ovat erottamaton osa muslimimaailmaa - häpeämätöntä ja julmaa väkivaltaa "vääräuskoisia" kohtaan.

Raymond Ibrahim muistuttaa, että kun muslimeista tulee enemmistö, väkivalta "ironista kyllä vähenee", mutta se johtuu vain siitä, että vainottavia "vääräuskoisia" on vähemmän. 

"Hyökkäykset vääräuskoisten kimppuun päättyvät lopulta, kun muslimeista tulee 100 % väestöstä, jossa kaikki sen kansalaiset ovat muslimeja, ja kirkot ja muut ei-islamilaiset ilmaisut ovat kokonaan kiellettyjä.

Sellainen on 'Islam’s Rule of Numbers'.

Näin ollen, kun muslimiväestö jatkaa kasvuaan länsimaissa, voitte olla varmoja siitä, että vääräuskoisiin kohdistuvat röyhkeät hyökkäykset yhä vain lisääntyvät – mestaukset ja sen sellaiset", Lähi-idän ja islamin asiantuntija Raymond Ibrahim alleviivaa.

Ibrahimin kysymys kuuluukin, kuinka kauan vasemmistomediat ja poliitikot kieltäytyvät kohtaamasta todellisuutta.

Puhuttaessa juuri julkaistusta Eurooppaa koskevasta raportista Ibrahim nostaa esiin "islamilaisen maailman ominaisiksi ilmiöiksi" kirkkoihin ja risteihin kohdistuvat hyökkäykset, kristittyjen naisten raiskaukset ja pakkokäännytykset. 

Ibrahim huomauttaa, että hänen väitteensä "islamin lukumääräsäännöstä" ei ole pelkästään päätelmä tai olettamus. 

Euroopan alueilla - joilla on suuri muslimisiirtolaisväestö  - todella nähdään usein "samanaikainen hyökkäysten lisääntyminen" kirkkoja ja kristillisiä symboleja vastaan. 

Hän ottaa esimerkiksi Saksan, jossa kristinuskonvastaiset viharikokset ovat yli kaksinkertaistuneet vuodesta 2019.

"Sillä myös sattuu olemaan yksi Länsi-Euroopan suurimmista muslimiväestöistä – joka on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosina", Ibrahim toteaa.

Vuoden 2017 lopulla julkaistun saksankielisen raportin mukaan pelkästään Alpeilla ja Baijerissa noin 200 kirkkoa vastaan ​​hyökättiin ja monia ristejä rikottiin: "Poliisi käsittelee parhaillaan kirkon häpäisemisiä kerta toisensa jälkeen", raportissa kerrottiin ennen rehellistä lisäystä: "Rikoksentekijät ovat usein nuoria maahanmuuttajataustaisia mellakoijia."

Ennen joulua vuonna 2016 Nordrhein-Westfalenin alueella, jossa asuu yli miljoona muslimimaahanmuuttajaa, noin 50 julkista Jeesuksen ja muiden kristillisten henkilöiden patsasta mestattiin ja krusifikseja tuhottiin. Vuonna 2015, kun toinen miljoona muslimisiirtolaista saapui Dülmeniin, paikallinen sanomalehti kertoi, että  "ei mene päivääkään" ilman hyökkäyksiä kristillisiin patsaisiin.

Ranska, toinen länsivaltio, jossa on huomattavan suuri muslimiväestö – ja jossa kahteen kirkkoon kerrotaan hyökättävän joka ikinen päivä, ja joitakin töhritään jopa ihmisen ulosteilla – on myös osoitus siitä, että missä muslimien määrä kasvaa, kasvavat myös kristinuskoon kohdistuvat iskut.

Tammikuussa 2017 julkaistu tutkimus paljasti,  että "muslimien hyökkäykset kristittyjä vastaan" Ranskassa lisääntyivät 38 prosenttia, 273 iskusta vuonna 2015 376:een hyökkäykseen vuonna 2016. Suurin osa "sattui" joulun aikaan, ja "monet iskuista tapahtuivat kirkoissa ja muissa jumalanpalveluspaikoissa". 

Lisätietoja kirkkojen ahdingosta yhä islamisoituvassa Euroopassa, löytyy    Raymond Ibrahimin 10.3.2021 päivätystä artikkelista "Häpäisty ja päälle ulostettu: kirkot Euroopassa islamin alla".

Raymond Ibrahim tuo julki myös merkittävän ongelman, että kaikkia kristityille ​​tehtyjä kauheuksia ei edes kirjata viharikoksiksi tai pidetä sellaisina. Lisäksi muslimeja suojellaan rikoksentekijöinä.  

"Siellä, missä valtamediat tekevät kaikkensa salatakseen rikoksista kiinni jääneiden muslimien henkilöllisyydet, ei siellä myöskään varmasti kuulu inahdustakaan siitä, että muslimit saattaisivat olla vastuussa tapahtuneista", Ibrahim lisää.

Kaiken kaikkiaan Raymond Ibrahimin mielestä "uutisissa" on kyse narratiivin ylläpitämisestä: 

"Kristityistä tehdään hyökkääjiä ja kaikkia muita kuvaillaan uhreiksi - muslimit niistä tärkeimpinä."

Tuoreen raportin mukaan ainakin neljännes kaikista Euroopassa vuonna 2020 rekisteröidyistä viharikoksista oli luonteeltaan kristinuskonvastaisia.

Mikä kuitenkin on pahempaa, kristittyihin kohdistuneiden viharikosten todellinen määrä on todennäköisesti vieläkin suurempi, aivan kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) 16. marraskuuta 2021 laatimassa raportissa yksityiskohtaisesti tehdään selkoa.   

Euroopan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän seurantakeskus OIDAC on tehnyt tiivistä yhteistyötä ETYJ:n kanssa tällä alalla useiden vuosien ajan ja osallistunut merkittävästi tietojen keräämiseen.

Ottaessaan kantaa äskettäin julkaistun raportin havaintoihin, Euroopan kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän seurantakeskuksen (Observatory on Intolerance and Discrimination against Christians in Europe, OIDAC) johtaja Madeleine Enzlberger kiteytti paljonpuhuvasti: 

"(Valta)media ja poliitikot eivät pidä kristittyihin kohdistuvan vihan lisääntymistä Euroopassa kasvavana yhteiskunnallisena ongelmana. ETYJ:n raportti näyttää tämän ongelman vain osittain, mutta se lähettää kuitenkin hyvin selkeän viestin välinpitämättömyydestä ja lähes trendikkääksi tulleesta kristittyjen ryöpyttämisestä."