Koronapositiivisille hoivakodin asukkaille annettiin tappavia eutanasiacocktaileja

"Etusijalla oli kansanterveyslaitos, ei yksittäinen potilas"

Ulkomaat ti 03.05.2022 23:08

Missä määrin koronapandemian "ensimmäisessä aallossa" oli vanhuksia, jotka kuolivat hylättyinä aliravitsemukseen, nestehukkaan ja tappaviin "käytäntöihin"? peräänkuuluttaa Celeste McGovern 29.4.2022 LifeSiteNewsin artikkelissaan " 'Kaikki järjestettiin etukäteen': Covid-positiivisille hoivakodin asukkaille annettiin tappavia eutanasiacocktaileja".

"Ensimmäisessä kuolemantapausten aallossa" Celeste McGovern katsoo olevan "paljon tutkittavaa".

Tätä väitettään McGovern perustelee viittaamalla C2C Journalissa julkaistuun tuoreeseen analyysiin, jonka mukaan järkyttävä määrä ikääntyneitä kuoli Covid-taudin ensimmäisessä aallossa: eikä virukseen, vaan vakavaan aliravitsemukseen ja kuivumiseeen, sekä käytäntöihin, joissa käytettiin rauhoittavia lääkkeitä ja "elämän loppuvaiheen etenemistapoja" minkä tahansa oireiden ensihoitona.

Celeste McGovern korostaa, että kaikista läntisistä maista Kanada oli hengenvaarallisin paikka olla riskiryhmässä pitkäaikaisessa hoidossa hoivakodin asukas.

"Toukokuun 2020 lopussa Kanada ilmoitti, että 81 prosenttia maan Covid-19 -kuolemista tapahtui pitkäaikaishoitolaitoksissa", kirjoittaa Anna Farrow, Quebecin maakunnassa sijaitsevan englanninkielisen katolisen neuvoston toiminnanjohtaja C2C Journalin analyysissään. 

"Tätä voidaan verrata 38 prosentin keskiarvoon muissa 37 OECD-maassa. Tämä osuus on vähentynyt, mutta Kanadan terveystietoinstituutin joulukuun 2021 raportissa todettiin, että pitkäaikaishoitolaitokset olivat edelleen syyllisiä 43 prosenttiin Covid-19 -kuolemista."                

McGovern pitää lukua "huomattavan korkeana", kun otetaan huomioon, että hallitukset panivat täytäntöön tiukkoja pandemiasulkustrategioita ja muita koronatoimenpiteitä nimenomaan ikääntyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien suojelemiseksi. 

"Miksi he epäonnistuivat?" Celeste McGovern kysyy.

Anna Farrow kiinnittää huomion samaan asiaan ja muistuttaa, että haavoittuvien ikääntyneiden suojeleminenhan oli juuri se syy, jonka hallitukset maailmanlaajuisesti antoivat oikeuttaakseen rajoittavan pandemiapolitiikan.

Don't Kill Granny -kampanja ("Älä tapa mummiasi") tuli ensi kertaa julkisuuteen Englannissa elokuussa 2020, kun Prestonin kaupunki esti yhteiskuntaryhmien sekoittumisen kotitalouksien välillä. 

Kyse oli siitä, että yhä useampien nuorten väitettiin saaneen koronavirustartunnan ja olleen "todennäköisesti oireettomia tai heillä oli vähemmän oireita kuin vanhemmilla" ja monissa tapauksissa juuri nuorten uskoteltiin tartuttavan viruksen iäkkäisiin.

Nuoria syyllistettiin ja heitä varoitettiin koronaviruksen sosiaalisen etäisyyden sääntöjen laiminlyömisestä, iskostamalla heidän mieliinsä pelko siitä, mitä seurauksia heidän toiminnallaan voi olla, kun he tartuttavat virusta haavoittuvassa asemassa oleville sukulaisille ja ystäville; isovanhemmille, joille se voi olla erittäin vaarallista ja jopa kohtalokasta.

Iso-Britannian silloinen terveysministeri Matt Hancock otti nopeasti "Älä tapa mummiasi"- iskulauseen käyttöön, ja sitä hyödynnettiin propagandan tavoin kannustamaan nuoria rajoittamaan sosiaalista kanssakäymistään.

C2C Journalissa julkaistussa analyysissä Anna Farrow toteaa, että "paljon on edelleen epäselvää" koskien erityisesti Kanadan pitkäaikaishoitolaitoksista raportoituja useita tuhansia kuolemantapauksia.

Farrow'n mukaan "todellinen kysymys" pitäisikin, "Älä tapa mummiasi" -mantran sijaan, olla: "Mikä tappoi mummin?"

"Helmi- ja huhtikuun välisenä aikana 2020 hoitokodeista tuli saarekkeita, joiden asukkaat jäivät eristyksiin SARS-CoV-2:n virusmereen. Sairaanhoitajat ja henkilökohtaiset avustajat lähetettiin kotiin tartunnan vuoksi, ja pelon ilmapiirin voimistuminen merkitsi sitä, että monet terveet työntekijät eivät tulleet töihin", Farrow taustoittaa. 

Hoitohenkilökunnan hankkiminen oli pitkään ollut ongelma Kanadan vanhainkodeissa, eikä kukaan Farrow'n mukaan terveydenhuolto- ja sosiaalialalla ollut yllättynyt nähdessään jo ennestään heikon järjestelmän taipuvan paineiden alla.

"Kaiken kukkuraksi tilannetta pahensi se, että sulkutoimenpiteillä kiellettiin omaishoitajia ja läheisiä ystäviä, jotka usein tarjosivat päivittäistä tukea rakkailleen, tulemasta laitoksiin", Farrow kirjoittaa. "Eikä vain fyysisesti, sillä perheenjäsenet eivät usein viikkoihin voineet olla edes yhteydessä rakkaisiinsa tai henkilökuntaan."

Farrow painottaa, että koska niin monet pitkäaikaishoitoa antavissa laitoksissa asuvat kärsivät esimerkiksi dementiasta ja koska perheiden omaishoitajat, lääkärit ja jopa poliisit eivät saaneet tulla hoitokoteihin viikkokausiin, "todellisuudesta tuona ratkaisevana ajanjaksona on vain vähän todistajia". 

"Suurta osaa tiedoista ei ole jäljitetty ja suurin osa tarinoista jää kertomatta", pahoittelee Anna Farrow, Montrealissa toimiva johtaja englanninkielisiä katolilaisia edustavassa voittoa tavoittelemattomassa organisaatiossa Quebecissä.

Farrow kertoo, että huhtikuun lopulla 2020 "motti murrettiin". Hoivakoteihin, jotka oli saarrettu ja eristetty, lähetettiin armeijan joukot: viiteen pitkäaikaishoitolaitokseen (long-term care facilities, LTCFs) Ontariossa ja viiteen asuin- ja pitkäaikaishoitokeskukseen (Centre d'hébergement et de soins de longue durée, CHSLDs) Quebecissä. 

"Operaatio Laser" laajennettiin nopeasti Quebecissä: 7. toukokuuta 2020 mennessä 20 asuin- ja pitkäaikaishoitokeskusta sai tukea ja noin 1 300 Kanadan asevoimien jäsentä oli asunnoissa. 

Heidän tehtävänsä päätteeksi julkaistut raportit tarjosivat kanadalaisille ensimmäisen todellisen välähdyksen tuolloisesta tilanteesta.

Prikaatikenraali C.J.J. Mialkowskin raportti Ontariosta on asiakirja ja todistuskappale, joka välittää sotilaan täsmällisellä ja huolellisella kielellä kirjoitetun sotilashenkilöstön tunteman kauhun. Se on kuvaus ja raportti "uudenlaiselta taistelukentältä". 

Viittä hoitolaitosta yhdisti seuraavat ongelmat:

- Pysyvän, koulutetun ja koordinoidun henkilöstön puute

- Unilääkkeiden väärinkäyttö

- Varusteiden puute

- Asukkaiden puutteellinen ravitsemus ja nesteytys 

Merkille pantiin myös henkilökohtaiset tukityöntekijät, jotka ovat usein kiireisiä ja jättävät ruoan pöydälle, mutta johon potilaat eivät usein ylety tai pysty syömään sitä omin avuin.  Siksi aterioita jää väliin tai asukkaat eivät saa ruokaa tuntikausiin. 

Toisessa keskuksessa raportoitiin pakkosyöttämisestä ja -juottamisesta, joka aiheutti korvin kuultavissa olevaa tukehtumista ja henkeen vetämistä. Samassa asuinpaikassa potilaiden "havaittiin huutavan apua henkilökunnan siihen reagoimatta", joskus yli kahden tunnin ajan.

Samanlainen tragedia tuli julki Espanjassa, jossa armeija lähetettiin hoivakoteihin löytääkseen iäkkäitä potilaita kuolleina ja hylättyinä sänkyihinsä.

Mutta vieläkin enemmän kuin sotilasraportit, Anna Farrow huomauttaa, Quebecissä toimittaja Aaron Derfelin työ – ja erityisesti hänen 10. huhtikuuta 2020 Montreal Gazette -sanomalehdessä julkaistu artikkeli CHSLD Herronista – paljasti julmuudet. 

Vuotta myöhemmin Quebecissä aloitettiin kuolemansyyntutkinta, jossa tutkittiin seitsemässä asuin- ja pitkäaikaishoitokeskuksessa tapahtunutta kuolemaa 12. maaliskuuta ja 1. toukokuuta 2020 välisenä aikana. Anna Farrow'n mukaan tutkinnassa annettu todistus voisi nostaa esille enemmän kysymyksiä siitä, mitkä muut tekijät kuin itse virus voisivat selittää pöyristyttävät kuolleisuusluvut.

Eräs apuhoitaja todisti ennen Quebecin tutkimusta, että monet hänen laitoksessaan kuolleista oli leimattu epäillyiksi Covid-19 -tapauksiksi, koska "on helpompi syyttää virusta kuin tunnustaa karu totuus siitä, että nämä ihmiset kärsivät aliravitsemuksesta ja nestehukasta".

Anna Farrow uskoo vakaasti, että hoivakotien asukkaat eivät kärsineet ainoastaan  terveydenhuoltojärjestelmän heikkoudesta, vaan myös harkitusta pyrkimyksestä suojella terveydenhuoltojärjestelmää haavoittuvassa asemassa olevien pitkäaikaishoitolaitosten asukkaiden kustannuksella. 

"Pelättiin, että kuten Pohjois-Italiassakin, akuutteja sairauksia sairastavat pandemiapotilaat täyttäisivät sairaalat. Jotta varmistettaisiin riittävä määrä sairaalavuoteita, henkilökuntaa ja hengityssuojaimia heidän hoitamiseensa, ei-kiireellisiä potilaita koskeva rajoitus olisi tarpeen, samoin kuin käytännöt sen määrittämiseksi, mitkä potilaat saavat hoitoa ja kenellä on odotettavissa 'elämän loppuvaihe'."

Käytännöt sen määrittämiseksi, mitkä potilaat saavat hoitoa ja kenellä on odotettavissa "elämän loppuvaihe"?

Lääketieteellisessä kielessä kyse on, ei enempää eikä vähempää, kiireellisyysasteiden määrittämisestä useiden potilaiden tai loukkaantuneiden hoitojärjestyksen päättämiseksi.

Celeste McGovern tiivistää:

"Sen lisäksi, että monet vanhukset, jotka kuolivat hoitokodeissa Covid-pandemian ensimmäisessä aallossa, nääntyivät nälkään ja heidät oli jätetty ilman juotavaa kuolemaan; otettiin käyttöön protokollia, ilmeisen todennäköisesti muissakin maissa kuin vain Kanadassa, jotta heille yksinkertaisesti annettaisiin tappavien lääkkeiden cocktaileja, jos heillä oli koronaoireita (vuotava nenä, päänsärky ja kuume), joka oli eräänlaista potilaiden luokittelua terveydenhuoltojärjestelmien pelastamiseksi potilaiden sijaan."

Anna Farrow sanookin, että Kiinan johdolla kansakunnat ympäri maailmaa osallistuivat väestön jakamiseen, jollaista "ei koskaan aiemmin oltu yritetty tai edes ajateltu".

Sulkujen tarkoituksena kerrottiin olevan hidastaa tartuntojen leviämistä, jotta sairaalat voisivat valmistautua tartuntatapausten vyöryyn. 

Englannissa kaikkialla oleva neuvo oli "Pysy kotona - suojele NHS:ää - pelasta ihmishenkiä". Tämä viesti oli jokaisen hallituksen ministerin huulilla ja mainostauluilla kaikkialla. 

"Etusijalla oli kansanterveyslaitos, ei yksittäinen potilas", Farrow korostaa.

Sairaaloiden piti valmistautua Covid-19 -potilaiden vastaanottoon.

Koska hoitokodeissa olevien vanhusten arvioitiin vähiten hyötyvän sairaaloissa tarjotusta Covid-19 -hoidosta, sairaiden potilaiden siirtämistä pitkäaikaishoidosta sairaaloihin ei suositeltu. 

Quebecin terveysministeriö antoi 19. maaliskuuta 2020 - tuskin viikko maailmanlaajuisen pandemian julistamisen jälkeen - ohjeistuksen hoitokodeille olla lähettämättä asukkaita sairaaloihin paitsi poikkeuksellisissa tapauksissa. Sitä vastoin sairaalapotilaat, jotka eivät olleet kriittisessä tilassa, joko lähetettiin kotiin tai siirrettiin hoitokoteihin. Tämä käytäntö otettiin käyttöön Quebecissä, Ontariossa, useissa Yhdysvaltain osavaltioissa, mukaan lukien New York ja New Jersey, sekä Englannissa.

17. maaliskuuta Quebecin terveys- ja sosiaaliministeri Danielle McCann ilmoitti, että tarjoamalla vaihtoehtoisia paikkoja sairaalapotilaille ja lykkäämällä valinnaisia leikkauksia maakunta voisi vapauttaa 6 000-8 000 provinssin 18 000:sta potilaspaikasta. Ministerin mukaan tarvittavien vuodepaikkojen määrä perustui Italiasta saatuihin tietoihin.

Quebecin laskelma, kuten niin monet muutkin, osoittautui irvokkaaksi yliarvioinniksi. Lähes kuukautta myöhemmin Covid-19:n vuoksi sairaalahoidossa oli vain 733 ihmistä. Covid-19-sairaalahoidot olisi pitänyt olla huipussaan toukokuun puolivälissä seitsemän päivän keskiarvolla 1 600.

18. marraskuuta 2021 McCann todisti tutkinnassa, että vain muutama sata sairaalapotilasta tosi asiassa siirrettiin hoitokoteihin. Mutta ei menetyksittä. Samana päivänä Quebecin kuolinsyyntutkija Géhane Kamel totesi, että yksi Herroniin pandemian alkuaikoina siirretty iäkäs potilas löydettiin kuolleena kaksi päivää siirron jälkeen. Hänen perheensä uskoo, että hänet oli hylätty siinä sekasorrossa. 

"Kuinka monta muuta vastaavaa tapausta on voinut olla?" alleviivaa Anna Farrow.

Sama tapahtui New Yorkissa, jossa vasemmistolainen demokraattipoliitikko, silloinen kuvernööri Andrew Cuomo antoi ohjeen, joka ajoi tuhansia sairaalapotilaita hoitokoteihin. Toimintaohje esti koteja kieltäytymästä ottaa vastaan potilaita, joiden Covid-19-testi oli positiivinen, ja myöhemmin selvisi, että monia ei testattu missään tapauksessa.

Cuomo tehtaili tehokkaasti "superlevittäjä-tapausten" tragedioita osavaltionsa haavoittuvimmassa väestössä newyorkilaisissa hoitokodeissa.

Osavaltion terveysministeriö ilmoitti alun perin 6 327 potilaan siirrosta ja kirjasi 8 500 kuolemaa pitkäaikaishoitoa saavien asukkaiden keskuudessa. Todelliset luvut – 9 056 siirtoa ja noin 15 000 kuolemaa – paljastettiin vasta paljon myöhemmin New Yorkin osavaltion asianajajaliiton hoitokoteja käsittelevän työryhmän painostuksesta.

Totuus näistä väestön luokittelua koskevista toimenpiteistä osoittautuu vielä huolestuttavammaksi, kun niiden todellinen laajuus tuli ilmi Iso-Britanniassa.

Siellä se ei päättynyt edistyneen hoidon eväämiseen iäkkäiltä Covid-19 -potilailta, joiden kohdalla oltiin sitä mieltä, että heillä on pienet mahdollisuudet selvitä hengissä.  Hoivakotien asukkaiden "Älä elvytä" (DNR) -määräyksistä (elvytyskielto) tuli standardi

DNR-päätös (Do Not Resuscitate) tarkoittaa pidättäytymistä painelu-puhalluselvytyksestä silloin, kun potilas ei enää hyödy siitä.

Julkisen terveydenhuoltojärjestelmän (National Health Service, NHS) johtajat sanelivat hoivakodit antamaan yleisen DNR:n kaikille asukkaille.

Samoin quebeciläisen ambulanssipalvelun Urgences-Santén ensivastehenkilöitä neuvottiin viiden kuukauden ajan olemaan elvyttämättä niitä, joiden sydämet olivat pysähtyneet "terveydenhuoltojärjestelmän suojelemiseksi", heidän johtajansa Pierre-Patrick Dupontin mukaan.

Sairaalan hoitohenkilökuntaa kehotettiin varautumaan tehohoitopaikkojen ja hengityskoneiden säännöstelyyn. 

Quebecin kuolinsyyntutkijan viime kesäkuussa alkanut tutkimus paljasti, että kun ei-kriittisiä potilaita siirrettiin sairaaloista pitkäaikaishoitolaitoksiin, asukkaiden perheenjäseniin otettiin yhteyttä ja neuvottiin tarkistamaan ja korjaamaan heidän sukulaisensa asiakirjaan liitetyt elämän päättymistä koskevat ohjeet. 

Asuin- ja pitkäaikaishoitokeskus CHSLD Sainte-Dorothée menetti lähes puolet asukkaistaan, mutta kuolinsyyntutkijan tutkimus keskittyi erityisesti yhteen kuolemaan. Anna José Maquet, 94-vuotias asukas, kuoli 3. huhtikuuta. On epäselvää, oliko Maquet saanut positiivisen Covid-19 -testituloksen; joko häntä ei koskaan testattu tai tuloksia ei kirjattu. 

Hänen poikansa Jean-Pierre Daubois'n todistajanlausunnon mukaan perhe kävi puhelinkeskustelun heidän äitinsä kanssa edeltävänä iltana, jonka aikana tämä sanoi voivansa hyvin. Seuraavana aamuna äiti tukehtui juodessaan nestettä ja oksensi myöhemmin lääkkeensä. Kello 12.45 hänelle annettiin morfiinia. Iltaan mennessä hän oli kuollut.

Maquetin kuolema ei Anna Farrow'n mukaan näytä johtuvan huolimattomasta tai umpimähkäisestä unilääkkeiden käytöstä, kuten Ontarion hoitokodeissa armeija havainnoi. Itse asiassa morfiini oli osa "hengitysvaikeusprotokollaa", jota Sainte-Dorothéen sairaanhoitajia oli ohjeistettu käyttämään. Käytäntö, jonka ilmeisesti antoi paikallinen terveysviranomainen, CISSS Laval, Anna Farrow tarkentaa. 

Sylvie Morin, CHSLD Sainte-Dorothéen apulaisylihoitaja, todisti protokollan käytöstä: 

"He pakottivat meidät laittamaan ne kaikki hengitysvaikeusprotokollaan ... morfiinia, skopolamiinia, loratsepaamia (Ativania)", Quebecin hoivakodin apulaisylihoitaja Sylvie Morin kertoi tutkinnalle, joka koski tappavien cocktailien käyttöä.

Morin muisteli, että maaliskuun alussa hänen yksikkönsä johtaja oli silminnähden ollut kiihtynyt. Morinin kanssa käydyn keskustelun aikana yksikön johtaja sanoi, että jos Covid-19 pääsisi hoitokotiin, se tyhjentäisi laitoksen. 

"Hänellä oli 250 kuolintodistusta [ja] 250 lomaketta hengitysvaikeusprotokollaa varten." Morin oli perääntynyt ja sanonut pomolleen: 

"Älä nyt ole milläsikään, eivät he kaikki kuole." Myöhemmin Morin kuitenkin vakuuttui siitä, että "kaikki oli järjestetty etukäteen". Kaikki protokollan mukaista "hoitoa" saaneet asukkaat eivät kuolleet, "mutta useimmat kuolivat".

"Hengitysvaikeusprotokolla (respiratory distress protocol, RDP) saattaa kuulostaa täysin asianmukaiselta SARS-viruksen yhteydessä. Loppujen lopuksi vain murto-osalle SARS-CoV-2- tartunnan saaneista tulee sellainen keuhkokuumeen muoto, joka voi aiheuttaa erityistä huomiota ja hoitoa vaativan äkillisen hengitysvaikeusoireyhtymän", Farrow kirjoittaa. "Mutta Sylvie Morinin kuvaama RDP ei ole sellaista hoitoa."

Mistä sitten on kyse? 

Anna Farrow selvittää:

"Se on yhdistelmä lääkkeitä, joita käytetään elämän loppuvaiheen hoidossa (saattohoidossa), erityisesti elämän viimeisinä päivinä tai tunteina. Skopolamiinia annetaan hengitysteiden limanerityksen hillitsemiseksi; Ativan (loratsepaami) tai muu bentsodiatsepiini, kuten Versed (Midatsolaami) levottomuuden ja houretilan hallitsemiseksi; morfiinia kivunhallintaan." 

Yhdessä käytettyinä näillä lääkkeillä on hyvin kapea terapeuttinen ikkuna, Farrow lisää. 

Hengityselinlääkecocktailit ovat tunnetusti tappavia, ja Farrow'n mukaan kyseeessä on "hiuksenhieno tasapaino sellaisen annoksen antamisen välillä, joka onnistuu hallitsemaan kuolevan potilaan kipua ja levottomuutta, ja sellaisen annoksen välillä, joka todella aiheuttaa kuoleman".

"Lääkkeet on annosteltava huolellisesti ja potilasta on seurattava tarkasti."

Anna Farrow'n haastattelema Montrealin neurologi totesi, että tällaisia lääkekäytäntöjä käytetään lähes yksinomaan palliatiivisen hoidon tiimin kuulemisen jälkeen elämän loppuvaiheessa.

Hän sanoi, että hänen oli vaikea uskoa, että tällainen käytäntö olisi pysyväismääräys.

Ontarion Pembroken aluesairaalan psykiatrian päällikön, Michael Ferrin mielestä palliatiivisen hoidon hengitysvaikeusprotokollan käyttäminen ei ollut yllättävää, mutta sen laaja käyttö käytäntönä ilman lääkärin valvontaa tai vastuuta on "järkyttävää".

Lisää tuskallisia uutisia protokollista tuli, kun 2. helmikuuta 2022 Radio-Canada kertoi, että sen toimittajat olivat saaneet Covid-19 -potilaille kehitetyt RRP:t 20 Quebecin terveysviranomaiselta. 

Radio-Canadan pyynnöstä Quebecin palliatiivisen hoidon lääkäreiden yhdistyksen (Société québécoise des médecins de soins palliatifs, SQMDSP) 12 lääkärin paneeli kävi läpi nämä protokollat. Lääkäreiden löydökset olivat huolestuttavia. Viidellä terveysviranomaisella, mukaan lukien CISSS Laval, jossa CHSLD Sainte-Dorothée sijaitsee, lääkärit havaitsivat, että Covid-19 -spesifiset protokollat suosittelivat liian suuria annoksia.

Havaintojensa valossa SQMDSP ilmoitti Fédération des Médecins Omnipatriciens du Québecille (FMOQ), että Covid-19:ään liittyvät protokollat ​​olivat sopimattomia ja että kaikki niihin perustuva koulutus tulisi välittömästi peruuttaa. Tuntia ennen Radio-Canada -artikkelin julkaisemista FMOQ ilmoitti lopettaneensa verkkokoulutuksen.

Anna Farrow viittaa myös todisteisiin siitä, että kaikenlaisia suunnitelmia käyttää "väestön luokittelua", sisällyttäen elämän loppuvaiheen lääkkeet hauraille ja vanhuksille, näytti olevan käytössä, ei ainoastaan Kanadassa vaan myös monissa maissa "pandemian alusta alkaen" , ja ne oli tarkoitettu tavanomaiseksi Covid-19 -taudin hoitomuodoksi. 

Hän viittaa kammottavaan keskusteluun virtuaalisessa kokouksessa huhtikuussa 2020 Iso-Britannian terveysministerin Matt Hancockin ja konservatiivisen kansanedustajan ja lääkärin Luke Evansin välillä.

"Hyvä kuolema vaatii kolme asiaa. Se tarvitsee laitteita, lääkkeitä ja henkilökuntaa antamaan sitä", sanoi Evans. "Onko sinulla tarpeeksi injektiopumppuja? Onko sinulla riittävästi lääkkeitä, erityisesti midatsolaamia ja morfiinia?"

Hancock vastasi kyllä molempiin kysymyksiin.

"Kansanedustajan kysymykset ja terveysministerin valmis vastaus viittaavat siihen, että Iso-Britannian hallitus oli jo valmistautunut määräämään elämän loppuvaiheen protokollat potilaille, joita oli pidetty liian vanhoina tai hauraina saamaan hoitoa", Farrow toteaa.

Hän huomauttaa, että näiden toimenpiteiden laajuutta tai perusteluja ei ole vielä tutkittu kunnolla, huolimatta erittäin huolestuttavista indikaattoreista, jonka mukaan ne voidaan rinnastaa "jonkinlaiseen vastentahtoiseen eutanasiaan". 

"Kuten monet muut Covid-19 -pandemian aikana käyttöön otetut kansanterveyspolitiikat, nämä protokollat ja niiden täytäntöönpano edellyttävät tiukkaa oikeudellista tutkintaa ja tiivistä julkista valvontaa", Farrow summaa. 

Celeste McGovernin mukaan vaikuttaa siltä, että haavoittuvassa asemassa olevien ja heikkokuntoisten kuolema oli oletustilanne monissa Covid-terveyttä koskevissa protokollissa: 

"Poliitikot ja terveysviranomaiset käyttivät kuin nuijaa pelotellakseen kansalaisia noudattamaan sulkutoimia ja muita hallituksen Covid-toimenpiteitä. Silti vain harvat hallitukset ovat kiinnostuneita tutkimaan ja saattamaan vastuuseen ne, jotka näyttävät olevan syyllisiä näihin massiivisiin lääketieteellisiin murhiin ja tuottamuksellisiin tekoihin.

Vanhuksilla oli pandemiassa paljon pelättävää, mutta koronavirus oli kaukana listan kärkipäästä."


 

Tytti Salenius ti 03.05. 23:08

Pääuutiset

blogit

Petteri Hiienkoski

Miksi Yhdysvallat haluaa Suomen ja Ruotsin Natoon?

pe 20.05. 17:31

Juha Ahvio

Suomi liittyy ylpeästi NATO:n jäseneksi

ti 17.05. 23:26

Heikki Porkka

Li Andersson ja Petteri Orpo - notkeaselkärankaiset

ma 16.05. 19:32

Mikko Paunio

WEF:n Klaus Schwabin ja Yuval Hararin humpuukiajattelu esti terveysviranomaisia saavuttamasta korkeaa koronarokotuskattavuutta ympäri maailmaa

su 15.05. 13:00

Laura Huhtasaari

Riittävän ajoissa pois EU:sta

pe 13.05. 12:27

videot