Turkki on edennyt viimeiset vuodet kohti jyrkempää islamin tulkintaa. Turkkia pidetään kuitenkin edelleen maltillisena muslimimaana. Turkin asiat ovat olleet viime aikoina valtavasti julkisuudessa, joten tässä kohdin ei ole syytä paneutua tarkemmin Turkin kehityskulkuun. Sen sijaan tarkastelen maailman suurimman muslimiväestön omaavan Indonesian todellisuutta, koska julkisuudessa liikkuu ajoittain harhaanjohtavaa tietoa maan islam-kehityksen suhteen.

Valtamedian joistain kirjoituksista on saattanut syntyä mielikuva, jonka mukaan Indonesia on maltillisen islamin maa.

Ylen 27.3.2014 julkaistussa artikkelissa kerrotaan, että ”Tämän vuoden [2014] parlamentti- ja presidentin vaaleissa – monille niissä on kyse maan maineesta ja paikasta kansainvälisessä yhteisössä suvaitsevana maltillisena muslimimaana” ja ”Kun Suharton diktatuuri lopulta päättyi, Indonesian ennuste tulla vakaaksi demokratiaksi ei ollut hyvä.

Monet pelkäsivät nopeaa paluuta sotilasvaltaan, ja etnis-uskonnollisen väkivallan pelättiin hajottavan maa useiksi pieniksi valtioiksi. Tätä taustaa vasten - rauhanomainen siirtyminen hallinnosta toiseen – katsotaan maalle suureksi saavutukseksi - ja kansainvälisesti puhutaankin maan onnistuneesta siirtymisestä demokratiaan.”

Indonesiasta kantautuu kuitenkin melko erilaisia tietoja, joiden perusteella Indonesian demokratia ja maltillisuus ovat melko suhteellisia käsitteitä.

25.3.2016 uutisoitiin ruoskimisesta, jonka kohteeksi joutui aviorikoksesta syytetty nainen:

”… maltilliseksi kutsuttu muslimimaa Indonesia jatkaa törkeitä ihmisoikeusloukkauksia ja naisten ja kristittyjen vainoamista.

Aviorikoksesta syytetty nainen ruoskittiin niin pahoin, että hän ei pystynyt enää liikkumaan. Hänet kannettiin ruoskintajuhlista paareilla.”

12.4.2016 kerrottiin toisesta ruoskimisesta, jossa 60-vuotias ”Mummo tuomittiin saamaan 30 raipaniskua. Rikos: Alkoholin myyminen. Tuomiota vähennettiin armeliaasti 28 iskuun syytetyn vietettyä 47 päivää putkassa ennen barbaarisen islamilaisen tuomion täytäntöönpanoa”.

Todellisuudessa eläminen on tunnetusti elinehto kansakunnan selviytymiselle ja säilymiselle.

Pieni otos vuonna 2013 julkaistusta PEW-tutkimuksesta Indonesian osalta :
- 54 % pitää sharialakia suorana jumalan (Allah) sanana, 34 % pitää shariaa ihmisen tekemänä, mutta jumalan sanaan perustuvana
- 77 % haluaa sharian olevan maan laki
- 50 % mielestä sharian tulee koskea myös ei-muslimeja, 48 % on sitä mieltä, että sharian tulee koskea vain muslimeja
- 48 % pitää kivitystä oikeana tuomiona aviorikoksesta

Indonesian väestö: muslimeja n. 80 % eli n. 190 miljoonaa (190 000 000).

Nopeasti laskien n.146 miljoonaa indonesialaista haluaa sharian olevan maan laki, 95 miljoonaa haluaa sharian koskevan myös ei-muslimeja ja reilu 90 miljoonaa kannattaa kivitystä eli kuoliaaksi kivittämistä rangaistuksena aviorikoksesta.

Kumpaa kannattaa uskoa, valtamedian toimittajia ja liberaalipoliitikkojen puheita vai maailman laajinta islamilaisia maita koskevaa PEW-tutkimusta, jossa haastateltiin kasvotusten 38 000 muslimia 39 maassa yli 80 kielellä?

Lopuksi.Islamisaatio ei tarkoita sitä, että enemmistö kansalaisista on muslimeja. Islamisaation voi sanoa alkaneen, kun yhteiskunta alkaa lainsäädännön ja / tai tapakulttuurin kautta muuttaa käytäntöjään islam-myönteisiksi. Jokainen voi päätellä itse missä vaiheessa Suomen ja Euroopan islamisaatio on, kun miettii poliitikkojen puheita, valtamedian hyökkäyksiä maidensa kanta-asukkaita vastaan, muslimeille annettuja eri- ja etuoikeuksia sekä ”vihapuheiden” kyttäämisen intoa.