Sampo Terho on puoluejohdon suosikki, se tehtiin selväksi näyttävällä ulostulolla, jota säestettiin puolustusministeri Jussi Niinistön ja eduskunnan puhemies Maria Lohelan twiiteillä, joilla he ilmoittivat tukevansa Terhoa.

Terhon ehdokkuudessa ei ole mitään vikaa, mutta puoluejohdon organisoima teatteriesitys sen sijaan oli lapsellinen manipulointiyritys, jonka positiiviseen tehoon en usko sekuntiakaan.

Itse asiassa olen varma, että teatteriesityksen vaikutus puheenjohtajasta päättävään äänestäjäkuntaan on enemmän negatiivinen kuin positiivinen.

Leena Meri ilmoittautui eilen mukaan kisaan ja antoi itsestään välittömästi fiksun, rohkean, sivistyneen ja älykkään vaikutelman.

Kaksi televisioesiintymistä, A-studio ja Ylen aamutelevisio, ovat antaneet kuvan sanavalmiista ja vahvasta naisesta, joka ei päästä toimittajia(kaan) helpolla.
Nyt ihmetyttää ainoastaan se, miksi persujen johtohenkilöt eivät ole tuupanneet häntä aiemmin julkisiin keskusteluihin.

Leena Meri totesi viisaasti, että kansalaiset odottavat ja toivovat Halla-ahoa ehdokkaaksi.

Ymmärsin Meren sanat siten, että Halla-ahon kielteinen ilmoitus olisi kova takaisku persujen jäsenistön enemmistölle.

Kaikki mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että Halla-aholla on valtava kenttäväen tuki.

Halla-aholla on suuri kannatus myös persujen jäsenkunnan ulkopuolella, joka tarkoittaa puolestaan sitä, että hänen ehdokkuudellaan olisi vaikutusta myös kuntavaalien valtakunnalliseen tulokseen.

Valtamedian Halla-aho - vastaisuus on varma merkki siitä, että hänen valintansa olisi monin tavoin lottovoitto persuille ja suomalaisten suurelle enemmistölle, joka on odottanut jo pitkään reipasta muutosta Suomen lepsuun ulkomaalaispolitiikkaan, jonka oikaisemiseksi kokoomusministerit Orpo ja Risikko ovat olleet haluttomia tekemään merkittäviä muutoksia.

Halla-aho on Suomen mister Maahanmuutto, jonka ehdokkuuden myötä persuille voi ennustaa kannatuksen merkittävää kasvua riippumatta siitä, jatkuisiko puolueen hallitustaival vai ei, jos Halla-aho valitaan puoluejohtajan tehtävään.

Perussuomalaisten puheenjohtajavalinta ei ole tällä kerralla vain persujen tulevaisuuteen liittyvä asia vaan samalla piirretään merkittäviä suuntaviivoja sen yhteiskunnallisen kehityssuunnan jatkumiselle tai päättymiselle, jonka surullisia tuloksia on jo pitkään nähty Ruotsissa, Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa.  

Suomi on historiallisten ratkaisujen edessä. Jos maa jatkaa ruotsalaistyyppistä maahanmuuttopolitiikkaa, on seurauksena Ruotsin tie. Jos Suomi sen sijaan vaihtaa linjansa balttien tai Puolan, Slovakian ja Tsekin noudattamaan linjaan, tarkoittaa se kantaväestölle ja hyville maahanmuuttajille parempaa tulevaisuutta.

Maahanmuuttopoliittisilla linjauksilla on suuri merkitys myös talouspolitiikan kannalta. Eikä vain siinä suhteessa, että nykyinen linja syö verovaroja satoja miljoonia vuosittain.

Maahanmuuton suunta vaikuttaa nimittäin myös siihen, investoidaanko Suomeen ja onko Suomi houkutteleva paikka niille maahanmuuttajille ja yrityksille, joiden tulosta on iloa ja hyötyä positiivisen talous- ja yhteiskuntakehityksen kannalta.

Persujen puheenjohtajavalinta on merkittävin suomalainen puoluejohtajavalinta 2000 - luvulla. Toivottavasti persujen sisällä ja suomalaisten enemmistön parissa ymmärretään, että ”halla-aholainen” maahanmuuttopolitiikka on Suomen pelastus, jota moni eurooppalainen valtio tulee kadehtimaan tulevaisuudessa.