Tähän saakka media on ollut kukkona tunkiolla. Kustantaja, päätoimittaja ja toimittaja on päättänyt kuka saa sanoa ja mitä saa sanoa. Siksi media on ollut melkoinen vallankäyttäjä. Ei siis vain vallan vahtikoira, vaan myös vallankäyttäjä vailla vastuuta.

Medialla on ollut oikeus päättää myös kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Se on johtanut esimerkiksi politiikassa kummalliseen tilanteeseen. Poliitikot arvostelun kohteeksi jouduttuaan ovat kääntäneet jopa toisen posken kunnon tällin varmistamiseksi. Ja jos poliitikko on arvostellut median toimintaa, se on median taholta kostettu aina toiseen ja kolmanteen sukupolveen saakka. Eikä siinä ole ollut minkäänlaista valitusoikeutta.

Onneksi kaikki on nopeasti muuttumassa. Jo nyt voidaan sanoa, että sosiaalinen media on päässyt niskanpäälle. Se vie, ja perinteinen media yrittää vikisten pysyä mukana.

Äkillinen vapaus ja oikeus saada oma näkemys kaikkien halullisten tietoon ovat synnyttäneet jopa liiallisen innostuksen. Ilmaisutavassa on turhan usein menty liiallisuuksiin. Vie oman aikansa, että opitaan kohtuullisille tavoille.

Joka tapauksessa ollaan aivan uudenlaisessa tilanteessa, jota perinteisen median väki ei näytä ymmärtävän. Eivät edes sitä, että nyt ja erityisesti tulevaisuudessa poliitikotkin voivat kertoa kansalaisille ilman välikäsiä. Ilman, että media on siinä välissä suodattamassa sanomaa omaan agendaansa sopivaksi.

Perinteisen median yksipuolisuus tulee hyvin havaittavaksi, kun vertaa suhtautumista esimerkiksi punavihreisiin ja perussuomalaisiin. Ero on vähintään yhtä iso kuin yön ja päivän välinen ero.

Perussuomalaisten pitäisi vihdoinkin ymmärtää, että mukasuvaitsevan median edessä konttaaminen on turmion tie. Nyt somen avulla selkäruoto suoraksi! Annetaan karavaanin kulkea, vaikka hyeenalauma ulvoo. Kansalle voi kertoa asioista niinkuin ne ovat.