Homoseksuaalisuuden ja pedofilian yhteyttä on vaikeaa kiistää

Thomas "Tom" O Carroll on irlantilainen homoseksuaali ja homo-oikeusaktivisti. Hänen "uransa" antaa vahvan todistuksen homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisestä yhteydestä

Ulkomaat to 31.01.2019 22:34
kuvituskuvaa: shutterstock

Suomessa nousi laaja kohu ja närkästys viime vuonna kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkan artikkelista "Kampanja pedofilian laillistamiseksi". Jokainen sai omin silmin todistaa punavihreiden seksuaaliradikaalien poliittisideologista somevihapuhemyrskykampanjaa Tapio Puolimatkaa vastaan ja avointa hyökkäystä todellista akateemista sananvapautta vastaan.

80-luvulta lähtien pedofiliaa on yritetty edistää ihan avoimesti muun muassa Saksan vihreiden toimesta ja puolue on myöntänyt laajat yhteytensä pedofiliaa edistävään lobbausorganisaatioon ja että se jo tuolloin on osallistunut kampanjoihin, joiden tarkoituksena on ollut laillistaa seksi lasten kanssa.

Vuonna 2006 lasten raiskauksia ja kiduttamista esittävän lapsipornografian levittämisestä tuomittu mies, Thomas O’Carroll on noussut nyt otsikoihin kirjoittaessaan artikkelin merkittävään akateemiseen lehteen, jossa hän peittelemättömästi puolustaa aikuisten ja lasten välistä seksuaalista kanssakäymistä.

Artikkelin julkaisemisesta kertoo Life Site News.

Artikkeli koostuu useista tarkoitushakuisista päättelyistä, mikä yleisesti tunnetaan lasten seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Poikkitieteelliseksi ja vertaisarvioituja teoreettisia artikkeleita julkaisevaksi lehdeksi itseään kutsuva Sexuality & Culture on hyväksynyt lapsipornografian jakamisesta tuomitun kynäilemän artikkelin julkaistavaksi. Samalla se tulee antaneeksi siunauksensa lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle ja hyväksyntänsä viattomien lasten joutumiselle väkivaltaisten seksuaalirikosten uhreiksi.

Sexuality & Culture on Springer Publishing Companyn julkaisema korkean tason akateeminen lehti. Springer Publishing Company julkaisee yli 2 700 akateemista lehteä.

Thomas "Tom" O'Carroll (s. 1945) on irlantilainen homoseksuaali ja homo-oikeusaktivisti. Hänen "uransa" ja sepitelmänsä antavat vahvan todistuksen homoseksuaalisuuden ja pedofilian läheisestä yhteydestä - sekä tosiasiassa siitä, että ne eivät ole ensinkään erotettavissa toisistaan. Homoseksuaalisten ja pedofiilisten liikkeiden välillä on erottamaton yhteys myös akateemiseen maailmaan.

Koska O'Carroll on äärimmäisen avoin ja "vilpitön" tunnustaessaan, että homoseksuaalisuudella on läheinen yhteys pedofiliaan, hänen kirjoituksensa tarjoavat hyödyllisiä todisteita kohdatessa LGBT-aktivistien esittämiä harhaanjohtavia vastaväitteitä, jotka perustuvat yleensä menettelytapoihin, joissa he salaavat ja lykkäävät joitakin osia agendastaan siihen asti, kunnes yleisön katsotaan olevan "valmis" vastaanottamaan sen.

Onkin siis vain ajan kysymys, kun LGBT-liikkeen kirjainperhe kasvaa jälleen yhdellä uudella aakkosella, p:llä: LGBTP (lesbo, homo, biseksuaali, transseksuaali ja pedofiili).

Thomas O'Carrollin laatima "akateeminen" artikkeli on nimeltään "Lapsuuden 'viattomuus' ei ole ihanteellista: Hyve-etiikka ja lapsen ja aikuisen välinen seksi".

Hän väittää artikkelissaan, että lapsen ja aikuisen välinen rento seksuaalinen nautinto "leikkinä" on moraalisesti hyväksyttävää ja että lapsen ja aikuisen väliset sukupuoliyhteydet - erityisesti kun ne ovat osa syvempää suhdetta kuin mitä sana 'leikki' voisi olettaa - ei välttämättä vahingoita elämää, jossa on korkeimpia ihanteita, ja ne voivat todellakin auttaa määrittelemään ja jopa edistämään näitä ihanteita.

O'Carroll väittää myös, että "lasten seksuaalisuudesta" kerätyt "todisteet" itse asiassa "eivät tue yleisesti hyväksyttyä teoriaa tai käsitystä lapsuuden viattomuudesta... pikemminkin osoittavat, että yhteiseen haluun perustuvat seksuaaliset suhteet eivät ole itsessään haitallisia ja voivat olla hyödyllisiä".

Niin ikään hän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä puolustavana päättelee, että moraalisesti hyväksyttyjen seksuaalisten kanssakäymisten ei tarvitse perustua rakkauteen, ja ne voivat hänen mukaansa yksinkertaisesti olla "itsekkään halun ilmentymiä".

”Pyrkimykset liittää moraalisiin normeihin perustuva seksi rakkauteen on havaittu puutteelliseksi monista syistä...

Himo ilman rakkautta on esimerkiksi kuvattu itsekkäänä ja häikäilemättömänä, mutta tämä ei kuitenkaan noudata tätä logiikkaa”, O'Carroll järkeilee ja viittaa myös muiden tutkijoiden "tutkimuksiin", joissa väitetään, että ongelmana "koko lapsuuden ja teini-iän ajan on jatkuva ja suurelta osin täyttymätön tarve kehon läheisyyteen ja vapaaseen seksuaalisuuden ilmaisuun".

Hän jatkaa, että ajatusta seksuaalisesta "hiekkalaatikosta" voitaisiin soveltaa siellä missä seksuaalinen ja suhdeoppiminen voi tapahtua ilman taakkaa vastuussa olevasta aikuisesta - aivan kuten perinteisesti pienet tytöt ovat jo pitkään voineet harjoitella äitiyttä leikkimällä nukeilla, O'Carroll lisää.

O'Carroll on vangittu kolmesti pedofiliaan liittyvistä rikoksista. Hän oli kaksi vuotta vankilassa saatuaan tuomion vuonna 1981 salaliittorikkomuksesta koskien yleisen siveellisyyden turmelemista, johon liittyi hänen "Pedophile Information Exchange" -järjestönsä (PIE) ja sen julkaisema aikakauslehti, jossa julkisesti kannatettiin seksiä lasten kanssa.

PIE julkaisi omia aikakauslehtiä, joista yksi oli The Magpie, jossa jäsenet esittivät perustelujaan pedofilian normalisoimiseksi - kuten että pedofiliasta ei ole haittaa, yhteiskunta on tyhmä, lait ovat sortavia ja sukupuolisuhteen aloittamista rajoittavan suojaikärajan (alaikärajan) poistaminen olisi "edistystä".

Thomas O'Carroll oli PIE:n puheenjohtaja vuodesta 1977 vuoteen 1979 ja vuonna 1981 saatu tuomio koski juuri Magpie -lehden kontakti-ilmoituksia, joissa aikuiset etsivät seksiä lasten kanssa tai tarjosivat lapsipornografiaa. O'Carroll tuomittiin ja vangittiin. Tämä oli ensimmäinen hänen kolmesta rikostuomiosta.

Tapauksen päätutkija Peter Thornton, myöhemmin vanhempi piirituomari, puolusti julkisesti pedofiilien kansalaisvapauksia ja kirjoitti siitä seuraavana vuonna pitkän artikkelin nimellä Rights, joka julkaistiin Iso-Britannian kansalaisvapauksien kansallisen neuvoston, NCCL:n uutiskirjeenä.

Thornton väitti, että vaikka PIE:n jäsenet "olivat lähettäneet melko vastenmielistä pornoa toisilleen", poliisi ei voi napata näitä tekijöitä sen vuoksi, minkä he virheellisesti katsovat olevan "johdatusta seksiin lasten kanssa”.

Thornton kritisoi syytteitä, joiden hän sanoi olevan "liian kaukana kaikista konkreettisista väärinkäytöksistä", ja hän ehdotti, että O'Carroll tuomittaisiin vähäisiin todisteisiin vedoten.

PIE on vuonna 1974 Iso-Britanniassa perustettu järjestö, jonka päätavoitteena oli laillistaa ja normalisoida pedofilia. Se kampanjoi avoimesti seksuaalisuhteisiin suostumisen ikärajan alentamisesta neljään ikävuoteen ja sai "korvaamattoman arvokasta tukea" vasemmistolta.

Sen jäsenet olivat lähes kaikki homoseksuaaleja ja johtavien homoseksuaalien oikeuksia ajavien ryhmien jäseniä, kuten homoseksuaalisen tasa-arvon kampanja, joka edisti ja rohkaisi heitä. Tätä vahvistaa vastaavat todisteet pedofiiliryhmistä kaikkialla maailmassa mukaan lukien North American Man-Boy Love Association, NAMBLA Yhdysvalloissa, joka näyttää toteen huomionarvoisesti homoseksuaalisuuden ja pedofilian väliset tiiviit yhteydet.

Lisää tällaisia yhteyksiä ja linkkejä O'Carrol esittelee avoimesti uudistetulla IPCE:n sivustollaan tarkoituksena kannustaa "ymmärtämään ja vapauttamaan lasten ja kasvuikäisten sekä aikuisten väliset keskinäiset suhteet".

Vaikka PIE lakkautettiin vuonna 1984 virallisesti, sen jäsenet ovat jatkaneet kampanjointia siitä huolimatta ja O'Carroll perusti sitä korvaavan "International Pedophile Child Emancipation" -ryhmän (IPCE).

O'Carroll oli myös Iso-Britannian avoimen yliopiston, julkisesti rahoitetun oppilaitoksen tiedottaja ja kaksikymmentä vuotta vuodesta 1975 lähtien suojattina Iso-Britannian kansalaisvapauksien kansallisessa neuvostossa (NCCL, nykyisin Liberty), joka tuki PIE:tä.

Vuonna 1980 julkaisemassa kirjassaan "Pedofilia: radikaali tapaus" hän kiitti sydämellisesti niitä, jotka auttoivat häntä kirjoittamaan sen - "varsinkin Nettie Pollardia kansalaisvapauksien kansallisesta neuvostosta, joka luki lakiesitystekstin kokonaisuudessaan ja teki monia hyödyllisiä ehdotuksia”.

NCCL:n sihteeri Patricia Hewitt, myöhemmin työväenpuolueen kansanedustaja, kieltäytyi sanomasta, että pedofilia olisi väärin ja totesi ainoastaan "yhteiskunnan vihamielisyyden pedofiliaa kohtaan olevan sellaista, että se vahingoittaa homojen oikeuksia ajavien toimintaa tulla homoliikkeen yhdistetyksi siihen".

Kirjallisuuden esseitä julkaisevan brittiläisen London Review of Booksin toimittaja Mary-Kay Wilmers arvioi O'Carrollin kirjaa näin:

"Koska O'Carroll ei näe mitään väärää pedofiliassa, hän ei ole kiinnostunut myötätunnostamme; ja koska hänen mielipiteensä ei-pedofiilimaailmasta eivät ole tärkeämpiä kuin ei-pedofiilisen maailman näkemys hänestä, hän ei tuhlaa aikaa yrittääkseen olla sovitteleva. Saatamme ajatella, että teemme palveluksen O'Carrollille lukiessamme hänen tapauksestaan, mutta hänen mielestään hän on se, jolla on myönteisiä vaikutuksia."

Wilmersin mielestä kirja on "omahyväinen ja mitäänsanomaton propagandateos".

O'Carroll julkaisi myös vuonna 2010 kirjan "Michael Jacksonin vaaralliset rakkaussuhteet" amerikkalaisesta laulajasta, Michael Jacksonista nimimerkillä Carl Toms. Kirja koskee Jacksonin väitettyjä läheisiä suhteita nuoriin poikiin.

O'Carroll oli asunut seitsemän vuotta Qatarissa ja vuonna 2002 hän joutui vankilaan yhdeksäksi kuukaudeksi Qatarista tuomansa salakuljetetun lapsipornografisen materiaalin takia, vaikka tuomio lopulta kumottiin ja hänet vapautettiin ennen hänen rangaistuksensa päättymistä.

Vuonna 2003 hän oli jo esittämässä BBC:n uudelleen käynnistämässä After Dark -keskusteluohjelmassa perverssejä näkemyksiään BBC4:n puolustaessa päätöstä antaa hänen esiintyä "osana oikeutettua keskustelua ajankohtaisesta aiheesta" ja pedofilian olevan "yksi tärkeimmistä kysymyksistä tänään".

Hänet tuomittiin kolmannen kerran vuonna 2006 lapsipornon tuottamisesta ja levittämisestä, johon sisältyi kuvia raiskatuista ja kidutetuista lapsista, mutta hän sai vain kaksi ja puoli vuotta vankeutta.

Lehtien, videoiden, valokuvien ja diakuvien "kirjasto" oli varastoitu salaiseen holviin kylpyhuoneen seinän taakse Surreyssa sijaitsevaan kartanoon.

O'Carroll merkittiin seksuaalirikollisten rekisteriin kymmeneksi vuodeksi ja häntä estettiin "koskaan työskentelemästä lasten kanssa tulevaisuudessa".

Poliisi, joka tutki tapausta, takavarikoi yli 50 000 siveetöntä kuvaa eri osoitteista. Jotkut olivat kuvia miehestä, joka käytti seksuaalisesti hyväkseen jopa vuoden vanhaa poikaa.

Syyttäjänä työskennellyt etsivä kertoi:

”Minulla on ollut käsiteltävänä kovan luokan pornografiaa kymmenen vuotta, mutta mitä näin tässä yhteydessä, jouduin lähtemään ulos. Se oli kauheaa. Kauheaa."

Myöhemmin vuonna 2015 tämä kieroutunut pervo on vaatinut muun muassa lapsiseksirobottien valmistamista vetoamalla niiden "terapeuttiseen arvoon", "vaarattomuuteen" ja "hyväntahtoisuuteen".

O'Carroll liittyi vielä työväenpuolueeseenkin sen jälkeen, kun Jeremy Corbynista tuli puolueen johtaja syyskuussa 2015, mutta Timesin raportoitua asiasta hän sai hatkat sillä perusteella, että hän aiheuttaa "riskin turvallisuudelle".

Homoseksuaalinen lehdistö on tuntenut laajasti sympatiaa O'Carrollin "Pedofilia: radikaali tapaus" -kirjaa kohtaan. Seksologi Richard Green sisällytti O'Carrollin kirjan suositeltavaksi luettavaksi hänen kriminologian opiskelijoilleen Cambridgen yliopistossa Englannissa ja vuonna 2000 pyysi O'Carrollia puhumaan kansainvälisen sukupuolitutkimuksen akatemian vuosittaiseen kokoukseen Pariisiin.

Heinäkuussa 2013 hänet kutsuttiin puhumaan konferenssissa, jossa käsiteltiin pedofiliaa Cambridgen yliopistossa. Siellä hän löysi paljon homoseksuaalisia tutkijoita ja aktivisteja, joiden poliittinen suuntautuminen täsmää tismalleen hänen näkemystensä kanssa.

O'Carroll on edelleen aktiivinen akateemisissa piireissä - mikä siis estäisi häntä tulevaisuudessa "koskaan" työskentelemästä lastenkaan kanssa.


 


 

Tytti Salenius to 31.01. 22:34

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03. 12:06

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03. 23:04

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02. 12:33

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02. 14:01

videot