"Ruotsi on sodassa!"

Näin lyhyt ja ytimekäs, mutta paljon puhuva on asianajaja ja poliittinen analyytikko Judith Bergmanin 13. heinäkuuta päivätty Gatestone -instituutin artikkelin otsikko.

Se kertoo tämänhetkisestä kriittisestä tilanteesta, johon Ruotsi on joutunut alistuessaan kokonaan islamille. Ruotsista ei tarvitse enää etsiä rikollisuutta, sillä päivälehdet ovat ladattu täyteen juttuja aseellisista ryöstöistä, seksuaalisista hyökkäyksistä, raiskauksista, jengiampumisista, autojen tuhopoltoista ja räjähdyksistä.

Muslimimaahanmuuton aiheuttamat turvallisuusongelmat koskettavat jo ikävä kyllä jokaista ruotsalaista ja näitä Bergman jälleen kerran ottaa esiin artikkelissaan esimerkein ja raporttien avulla.

Ruotsissa on kärsitty ennätysmäärästä tappavia ampumavälikohtauksia vuonna 2018, yhteensä 306.

Kautta maan 45 ihmistä sai surmansa ja 135 loukkaantui, suurin osa kuolemantapauksista tapahtui etelä-alueella, jossa Malmö sijaitsee.

Oikea Media uutisoi syyskuussa 2017, että 90 prosenttia Ruotsin ammuskeluista on maahanmuuttajien tekemiä. Malmö oli jo tuolloin kolmesta suuresta kaupungista se, jossa tapahtuu kaikista eniten ampumisia suhteessa sen väkilukuun.

On turha väittää, etteikö Malmöön vast'ikään rakennetulla Ruotsin viranomaisten, Malmön kunnan ja valtamedian hiljaisesti hyväksymällä Pohjoismaiden suurimmalla megamoskeijalla olisi sormensa pelissä monikulttuurisuutta ihannoivan Malmön muuttumisessa rikolliseksi kriisipesäkkeeksi.

Maaliskuussa Ruotsin kansallinen rikostekninen keskus arvioi, että murhaksi tai murhayritykseksi luokiteltujen ampumisten määrä on vuodesta 2012 lähtien kasvanut lähes 100 prosenttia.

Keskus havaitsi myös, että ammuskeluissa käytetty suosituin ase on Kalashnikov rynnäkkökivääri.

"Se on yksi maailman valmistetuimmista aseista ja sitä käytetään monissa sodissa", kertoi keskuksen johtaja Mikael Högfors. "Kun niitä ei enää tarvita joissakin levottomuuspesäkkeissä, niin ne salakuljetetaan Ruotsiin."

Vuoden 2018 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana poliisin mukaan lähes joka toinen ampuminen tapahtui "haavoittuvaisella alueella", joka tunnetaan myös nimellä "no-go" -alue.

Vuonna 2017 Ruotsin poliisiraportissa "Utsatta områden 2017" ("Haavoittuvaiset alueet 2017") paljastui, että Ruotsissa on 61 tällaista aluetta. Niihin kuuluu 200 rikollisverkostoa, jotka koostuvat arviolta 5 000 rikollisesta. Suurin osa näiden alueiden asukkaista on ei-länsimaisia ​​maahanmuuttajia ja heidän lapsia.

Myös Oikea Media on kertonut kaksi vuotta sitten tästä Ruotsin poliisin julkaisemasta raportista ja Ruotsin huolestuttavasta turvallisuustilanteesta. Vuonna 2017 näistä "no-go" -vyöhykkeistä jo 23:n arvioitiin olevan erityisen kriittisiä.

Poliisi kirjoitti vuoden 2017 raporttiin, että maailmanlaajuiset etniset konfliktit toistuvat haavoittuvilla alueilla:

"... [Ruotsin] oikeuslaitos ja muu [ruotsalainen] yhteiskunta eivät ymmärrä näitä konflikteja tai niillä ei ole vastauksia siihen, miten ne voidaan ratkaista. Poliisilla on siksi oltava parempi tietämys maailmasta ja ymmärtämys tapahtumista, jotta voidaan tulkita, mitä alueilla tapahtuu. Kotiin palaajien läsnäolo, terroristiryhmien kannattajat, kuten Islamilaisen valtion, al-Qaedan ja al-Shabaabin, sekä salafismiin painottuneiden moskeijoiden edustajat myötävaikuttavat osaltaan näiden ryhmien ja muiden heikossa asemassa olevien alueiden asukkaiden välisiin jännitteisiin. Kesästä 2014 lähtien, kun Syyriassa ja Irakissa julistettiin kalifaatti, lahkojen väliset ristiriitaisuudet ovat lisääntyneet erityisesti sunnien, shiiamuslimien, Levantin kristittyjen ja kurditaustaisten kansallismielisten välillä." (s. 13)

Poliisi julkaisi 3. kesäkuuta uuden luettelon, jossa kerrottiin aiemman 61:n sijasta olevan nyt 60 tällaista aluetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi parantunut. Päinvastoin.

Vuonna 2019 ammuskelut ovat jatkuneet edelleen valtoimenaan.

Yli 300 000 asukkaan Malmössä kaupungin tilastojen mukaan kolmasosa on "syntynyt ulkomailla".

25-vuotias mies ammuttiin sosiaalitoimiston ulkopuolella 10. kesäkuuta ja samana päivänä Malmön päärautatieasemalla poliisi ampui miehen, joka sanoi, että hänellä oli pommi laukussaan ja jonka väitettiin käyttäytyvän uhkaavalla tavalla. Samana iltana kaksi miestä ammuttiin Malmön Lorensborgin alueella. Myöhemmin tuona iltana kaksi räjähdystä ravisteli kaupunkia.

Ammuskelujen lisääntyneen määrän takia kaupungin työntekijät kokevat nyt ilmeisesti niin epämiellyttäväksi työskennellä kaupungissa, että Malmön kunta on julkaissut ohjeet siitä, miten kunnan työntekijät voivat pysyä turvassa kaupungissa, kun he menevät töihinsä.

Otsikolla "Henkilökohtainen turvallisuus - vinkkejä ja neuvoja ei-toivottujen tilanteiden välttämiseksi" kunta neuvoo työntekijöitään "Suunnittele kulkureittisi - tunne alueesi ... yritä minimoida se aika, kun pysäköit pyöräsi/autosi, kunnes saavut [määränpäähän]".

Myös "Ennen kuin lähdet rakennuksesta, katso ensin ulos ja laadi arvio ympäristöstä välttyäksesi joutumasta ei-toivottuun tilanteeseen ... pysy poissa ihmisten luota, joita pidetään mahdollisesti uhkaavina tai vaarallisina, ja kasvata välimatkaa, jos lähellä ei ole muita ihmisiä".

Yksi ohjeistuksia saanut kaupungin työntekijä syytti kuntaa tekopyhyydestä:

"Kunnasta kerrotaan medialle, että kaikki on hyvin, vaikka niin ei ole. Sitten he lähettävät tällaista postia työntekijöilleen."

Kunnallishallinnon turvallisuusohjeet näyttävät soveltuvan pikemminkin sisällissotavyöhykkeelle, kuten Beirut kerran oli - eikä "kerran niin rauhalliseen" Malmön kaupunkiin.

Beirut tulee mieleen myös Ruotsin Linköpingin kaupungissa, jossa kesäkuun alussa räjähdys tuhosi koko asuinrakennuksen ja näytti siltä, ​​kuin se olisi pommitettu sodassa. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei kuollut räjähdyksessä, mutta 20 ihmistä loukkaantui. Poliisi epäilee, että tapaus liittyy jengien väliseen yhteenottoon. Muutama viikko myöhemmin kahta miestä ammuttiin Linköpingin alueella Skäggetorpissa - joka kuuluu poliisin luetteloimaan "haavoittuviin alueisiin" tai "no-go"-alueisiin.

Tämän jälkeen 30. kesäkuuta jengeihin liittyvissä selkkauksissa tapahtui kolme ampumista kolmessa eri lähiössä Tukholmassa. Kaksi ihmistä kuoli, joista toista oli ammuttu päähän. Yksi murhatuista miehistä, räppäri nimeltään Rozh Shamal, oli aiemmin tuomittu pahoinpitelystä, ryöstöstä ja huumausainerikoksista.

Tänä vuonna, yksistään Tukholmassa, 11 ihmistä on jo ammuttu kuoliaaksi - sama määrä kuin kaikkiaan vuonna 2018. Tänä vuonna yli kaksikymmentä ihmistä on kuollut luoteihin Ruotsissa.

"Tätä kehitystä on mahdoton hyväksyä", sanoo poliisin kansallisen toiminnallisen osaston (National operational department, Noa) johtaja Mats Löfving. "Monissa tapauksissa käytetään sotilaskäyttöön tarkoitettuja automaattiaseita. Näemme vähenemistä niiden määrässä, jotka ovat loukkaantuneet ampuma-aseisiin liittyvässä väkivallassa, mutta tappamisten määrä ei laske."

1. heinäkuuta rikospoliisipäällikkö Anders Thornberg totesi, että tilanne on "poikkeuksellisen vakava". Hän väitti kuitenkin, että poliisi ei ole menettänyt jengien hallintaa ja että tärkein tehtävä on pysäyttää nuorten rikollisten määrän kasvu.

"Jokaista nuorta miestä kohti, joka ammutaan, on 10-15 uutta valmiina", hän huomautti. Vain muutama päivä myöhemmin hän lisäsi, että ruotsalaisten tulee tottua ampumisiin lähitulevaisuudessa:

"Mielestämme tämä [ampuminen ja äärimmäinen väkivalta] saattaa jatkua viisi - kymmenen vuotta erityisen haavoittuvilla alueilla", Thornberg painotti.

Oppositiopuolue Maltillisen kokoomuksen johtaja Ulf Kristersson kutsui tilannetta "äärimmäiseksi maalle, joka ei ole sodassa".

Pommitetut rakennukset ja ampumiset eivät ole ainoa asia, joka turmelee Ruotsia. Lisäksi autoja sytytetään säännöllisesti tuleen. Pienessä ja viehättävässä Lundin yliopistokaupungissa Malmön läheisyydessä on viime aikoina kärsitty runsaasti autopaloista. Poliisi ei ole vielä tunnistanut epäiltyjä.

"Näemme autopalojen lisääntymisen juuri nyt, se on selvästi huolestuttavaa", sanoi Lundin paikallisen poliisialueen johtaja Patrik Isacsson. Hän huomautti, että autopalot lisääntyvät yleensä kesäkuukausina, mutta niiden määrä on myös lisääntynyt vuosien varrella.

"Emme tiedä vielä, keitä syylliset ovat, joten voin vain arvella, mutta tämäntyyppisen tuhopolton takana ovat yleensä nuoret. Se että tätä tapahtuu kesällä, voi johtua siitä, että nuoret ovat työttömiä ja heitä on ulkona paljon."

"Olen ehdottomasti sitä mieltä, että nämä ovat nuoria, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa, ja jotka tuntevat, että heitä ei hyväksytä", kommentoi puolestaan Malmön yliopiston sosiologi Ingela Kolfjord. Hän on sitä mieltä, että "ilmapiiri on koventunut" ja uskottelee, että näitä tekijöitä kohdellaan jatkuvasti "muina".

"Autopalot eivät ole vain heidän keinonsa osoittaa tyytymättömyyttä, vaan tapa osoittaa, että he ovat turhautuneita, epätoivoisia ja vihaisia."

Ruotsalainen kirjailija Björn Ranelid on täysin eri mieltä.

"Ruotsi on sodassa ja poliitikot ovat siitä vastuussa", hän kirjoitti Expressenissä 5. heinäkuuta.

"Viisi yötä putkeen autoja on laitettu tuleen Lundin yliopistokaupungissa. Tällaisia ​​hulluja tekoja on tapahtunut satoja kertoja eri paikoissa Ruotsissa viimeisten viidentoista vuoden aikana. Vuodesta 1955 vuoteen 1985 yhtä ainuttakaan autoa ei sytytetty palamaan Malmössä, Göteborgissa, Tukholmassa tai Lundissa... Kun Malmön yliopiston naissosiologi selittää rikokset seurauksena nuorten turhautumiselle ... hän puhuu puuta heinää ... Hän toistaa asioita, joita papukaija olisi voinut sanoa. Kukaan näistä rikollisista ei näe nälkää tai kärsi puhtaan veden puutteesta. Heillä on katto päänsä päällä ja heille on tarjottu vapaata koulunkäyntiä yhdeksän tai kaksitoista vuotta. He eivät asu ränsistyneissä taloissa.

Kaikilla näillä raivohulluilla on ollut korkeammat aineelliset standardit kodeissaan kuin useilla tuhansilla lapsilla ja nuorilla, jotka kasvoivat Ellstorpissa Malmössä, jossa minä asuin vanhempieni ja kahden sisarukseni kanssa 47 neliömetrin kokoisessa asunnossa, jossa oli kaksi pientä huonetta ja keittiö vuodesta 1949 vuoteen 1966."

Ranelid totesi:

"Sitä kutsutaan kotikasvatukseksi, ja tämä puuttuu tuhansilta tytöiltä ja pojilta ruotsalaisissa kodeissa nykyään. Kyse ei ole rahasta tai siitä, missä päin maailmaa on sattunut syntymään. Sillä ei ole mitään tekemistä politiikan tai ideologian kanssa. Kyse on etiikasta, moraalista ja ihmisten välisestä rinnakkaiselosta."

Yleistyneet autopalot entisessä idyllisessä Lundin kaupungissa on vain yksi ylitsepääsemätön ongelma.

Tammikuussa afganistanilainen niin sanottu "ilman huoltajaa tullut alaikäinen" Sadeq Nadir yritti murhata useita ihmisiä Lundin kaupungissa murskaamalla heidät varastetulla autolla.

Hän olikin yht'äkkiä oman lausuntonsa mukaan 20-vuotias ja tullut Ruotsiin ilman henkilöllisyystodistuksia "pakolaislapsena" marraskuussa 2015.

Vaikka hän väitti kääntyneensä kristityksi, hänen asunnostaan löydetty materiaali osoitti, että hän halusi lietsoa jihadia ja tulla marttyyriksi. Hän kertoi poliisille, että hänen aikomuksensa oli tappaa. Tapahtuma luokiteltiin alun perin terroristirikokseksi, mutta muutettiin sitten syytteeksi kymmenestä murhayrityksestä. Vaikka Sadeq oli myöntänyt, että hänen tarkoituksensa oli tappaa, Ruotsin käräjäoikeus ei antanut ratkaisua, että Sadeq voitaisiin tuomita joko terrorismista tai murhayrityksistä. Tuomioistuin perusteli, että syytetty ei ollut ajanut "tarpeeksi nopeasti" aiheuttaakseen konkreettista kuoleman vaaraa.

Samalla tavoin, vaikka Sadeqin todettiin kirjoittaneen tekstejä jihadista ja marttyyrikuolemasta ja väitti toimivan Allahin puolesta, tuomioistuin ei katsonut, että hän olisi toiminut uskonnollisten terroristien motiiveista käsin. Hänet tuomittiin vain vaaran aiheuttamisesta muille ja heidän uhkaamisesta.

Muslimimaahanmuuton aiheuttamat vitsaukset Ruotsissa ovat moninaiset. Ne eivät valitettavasti rajoitu ainoastaan jo osaksi päivittäistä elämää tulleisiin ampumistapauksiin, pommitettuihin rakennuksiin ja autojen tuhopolttoihin vain suurimmissa kaupungeissa. Muslimien hallitsemilla alueilla myös monissa pienemmissä kaupungeissa ja jopa joissakin maalaisyhteisöissä kaikenlainen ahdistelu, väkivaltaiset uhkaukset ja hyökkäykset ovat arkipäivää.

Poliisien ajoneuvot ja poliisiasemat ovat olleet maalitauluina, joskus jopa poliisien kotien yksityiselämä.

Ruotsalainen naispoliisi kuvasi, kuinka rikolliset ovat julkaisseet valokuvia hänestä, hänen miehestään ja hänen 2-vuotiaasta pojastaan, jotka he ovat uhanneet murhata. Hän kertoo samanlaisten tarinoiden Ruotsin poliiseista olevan yleisiä. Jotkut poliisit ovat alkaneet tarkistaa autojensa alla olevia mahdollisia pommeja ennen auton käynnistämistä.

Myös ikäihmisiä kiusataan ja heidän päälle hyökätään väkivaltaisesti.

Monilla rautatieasemilla, kirjastoissa ja sairaaloissa uhataan ja häiritään henkilökuntaa ja siitä on tullut päivittäistä rutiinia. Ongelmallisilla alueilla kaupat pakotetaan sulkemaan. Kivien heittäminen poliisi- tai pelastuspalveluhenkilöstöä kohti on nyt "normaalia". Käsikranaattien käyttäminen hyökkäyksissä Ruotsissa on verrattavissa Meksikon alueisiin, joissa huumekartellit toimivat.

Kuten asianajaja Judith Bergman kirjoitti kaksi vuotta sitten: Ruotsi alkaa olla kasvavassa määrin epäonnistunut valtiona. Hän tarkensi sitä hiljattain määrittelemällä sen Ruotsin "itsensä aiheuttamaksi sotkuksi". Jo olemassa olevien ongelmien lisäksi Ruotsilla näyttää näet olevan tarkoitus tuoda ulkomailta entistä enemmän hankaluuksia. Tällä Bergman viittaa 150:een mies- ja naispuoliseen Isis-jäseneen, joiden odotetaan palaavan Ruotsiin sekä 80 lapseen, jotka saapuvat vanhempiensa mukana.

Oikea Media on kirjoittanut useasti myös siitä, minkä kaikki kyllä jo tietävät: muslimimaahanmuuttajat edustavat enemmistöä raiskaustapauksissa.

Jokainen tutkimusraportti osoittaa maahanmuuttajien äärimmäistä ja törkeää yliedustusta seksuaalirikollisten joukossa ja paljastaa järkyttäviä lukuja Ruotsin seksuaalirikostilastojen radikaalista muutoksesta Lähi-idästä ja Afrikasta suuntautuneen maahanmuuton vuoksi.

Edelleen kuitenkin Ruotsin vasemmistolainen valtamedia jaksaa sitkeästi kohdistaa esimerkiksi äskettäin julkaistussa tutkimuksessa huomionsa "vähemmän vakavampien rikosten, kuten taskuvarkauksien ja kotiin tunkeutumisten" oletettuun vähenemiseen ja uutisoi "suunnanmuutoksesta Malmössä": poliisin ilmoittamien rikosten määrä laski viime vuonna voimakkaasti Malmössä.

Kyse on nimittäin Ruotsin rikoksentorjuntavirasto Brå:n paljastamista uusista luvuista, jotka osoittavat vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla ilmoitettujen raiskausten ja seksuaalisten hyväksikäyttöjen määrän kasvaneen huomattavasti edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.

Raiskaukset Ruotsissa ovat keskimäärin lisääntyneet 14 prosenttia, joista lapsiin kohdistuneissa raiskauksissa kasvua on 6 % ja naisissa 20 %.

Se mihin huomio kiinnittyy erityisesti, on miehiin kohdistuneet raiskaukset. Niiden määrä on ​​noussut jopa 40 prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon!

Äskettäin julkaistut luvut vahvistavat entisestään sitä tosiasiaa, että Ruotsista on tulossa maailman "raiskauspääkaupunki", aivan kuten entinen muslimi Shazia Hobbs toteaa Oikean Median artikkelissa "Euroopan on aika luopua islamilaisesta maahanmuutosta!"

Asianajaja ja poliittinen analyytikko Judith Bergman kysyykin:

"Mikä on Ruotsin hallituksen arvio väkivaltaisesta ja epävakaasta tilanteesta?"

Kesäkuun 6. päivänä Ruotsin kansallispäivänä pääministeri Stefan Löfven totesi -samalla tunnustaen - että Ruotsilla "on edelleen vakavia yhteiskunnallisia ongelmia", mutta kiirehti huomauttamaan, että "hyvin harvat asiat olivat paremmin Ruotsissa" aiemmin:

"Vaikka voimme muistella vanhoja aikoja idyllisinä punaisina ​​mökkeinä ja vihreinä niittyinä, hyvin harvat asiat olivat paremmin. Kansallispäivän juhlassa mielestäni meidän pitäisi juhlia juuri sitä, kuinka paljon olemme saavuttaneet maana. Olemme rakentaneet vahvan maan, jossa huolehdimme toisistamme ja missä yhteiskunta ottaa vastuun eikä ketään jätetä yksin."

Tyypillistä sisällötöntä kielenkäyttöä, sanahelinää, jota sosiaalidemokraatit pääministerit - niin Ruotsissa kuin Suomessakin - viljelevät.

Asianajaja Judith Bergmania ei Stefan Löfvenin tyhjät puheet vakuuta, vaan hän toteaa:

"Valitettavasti monet ruotsalaiset kokevat arvatenkin jäävänsä yksin ja unohdetuksi maassa, joka muistuttaa enenevässä määrin sotatannerta."